Marina Tsvetajeva

Runosarjakuvat saivat sittenkin jatkoa. Tämä on Marina Tsvetajevan runosta, sarjasta ”Unettomuus” vuodelta 1916 tussattu strippi. Sarjakuva on vielä keskeneräinen, mutta tein välivarmuuskopion, sillä pelkään, että suttaan kuvan umpeen. Koskakohan tämä tulee valmiiksi?  

Runostrippi Marina Tsvetajevan Sarjaan "Unettomuus"

Klikkaamalla kuvaa strippi aukeaa suurempana.

Нежно – нежно, тонко – тонко
Что-то свистнуло в сосне.
Черноглазового ребенка
Я увидела во сне.
Так у сосенки у красной
Каплет жаркая смола.
Так в ночи моей прекрасной
Ходит по сердцу пила.

Марина Цветаева, 8 августа 1916
перевод на финский язык – мой.

  

Piirustuksen ja maalauksen opettajamme Eeva totesi kerran räväkkääseen tapaansa, kun joku meistä oppilaista tivasi välineitä, millä harjoitustyöt tehdään, että hänelle on aivan sama vaikka tekisitte ne säilykepurkin kannella, kunhan palautatte työt ajoissa!  

Petäjän huilua soittavat välikädet saivat vaikutteita Reidarin näyttelystä Didrichsenin taidemuseosta. Hassua, että tähänkin punkesi melkein samanlainen loppukuva kuin Ahmatovassa, mutta sanotaanhan, että taiteilijat toistavat itseään; kuvaavat yhtä kuvaa loputtomiin. Minun kuvani on sitten nouseva tai laskeva aurinko. Tässä ehkä kuu, – ja sydämelle nouseva sahanterä.  

Cowboyt ratsastavat laskevaa aurinkoa kohti lännenelokuvien lopuissa. Se on seesteinen ja onnellinen loppu: toivon ja tulevaisuuden vertauskuva. Hyvä niin, sillä runo on synkempi. Liittyykö tämä nyt sitten Tsvetajevaan? Käykää kuuntelemassa Miettisen Jarin runoesitys ensi vuonna!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s