Missä on rakkaus?

Ex-puolisoni ohjasi Kemin kaupunginteatteriin reilu kymmenen vuotta sitten Oliver! musikaalin. Ohjausta edeltäneen kesän lauleskelimme musikaalin lauluja, automatkat kuluivat usein erilaisten Oliver-tallenteiden parissa ja ikivihreät kappaleet piirtyivät muistiin. Jokin aika sitten kun kipuilin sitä, ettei rakastamani henkilö vastaa tunteisiini, lauloin jotain puuhastellessani Oliverin Missä on rakkaus? -kappaletta. Samalla satuin vilkaisemaan televisiopöydällä olevaa kuvaa isoäidistä kaksivuotias äitini sylissään. Siinähän se on! Minähän olen kokenut sen jo ”Who can tell me, where she may hide, must I travel far and wide?”

Se rakkaus, jota niin olen kaivannut, on sisäistettynä minussa itsessäni niistä läheisistä ja tuntemattomistakin ihmisistä, jotka ovat osoittaneet minulle rakkautta elämäni aikana. Kun tunnistan tämän, näen sitä joka puolella. Minun helpompi hengittää, ei tarvitse pyrkiä enää mihinkään, koska olen jo saanut kaiken mahdollisen. En tarvitse enää rakastamaani henkilöä täydentämään minua, koska minä olen täydellinen. Olisi tosin miellyttävää jakaa se ilo hänen kanssaan, mutta se on eri asia. Jos juuri hän ei ole juuri nyt valmis, ehkä joskus vielä tai sitten ei. Sillä aikaa jaan sen ilon muiden kanssa.

Samanlainen tunne minulla oli viettäessäni sisarentyttäreni kanssa hänen ensimmäistä koulupäiväänsä edeltäneen päivän. Leikimme hippaa, nauroimme paljon ja aika tuntui pysähtyneen yhdeksi hyvänolon hetkeksi. Päivän jälkeen päähäni jysähti, että siinä taisi olla elämäni onnellisin päivä. Enää ei tarvitse pinnistellä kauheasti kun paremmaksi tämä ei enää voi muuttua. Vaikka elämäni ei rakentunut siten, että minusta olisi tullut isä, niin ainakin yhden päivän sain olla joku tärkeä ihminen toiselle ihmisen alulle. Onko tarpeetonta sanoa, että noita onnellisia päiviä on seurannut sitten useita enkä enää osaa päättää mikä niistä on se kaikkein kaikkein?

Joulu on rakkausenergioiden aikaa. Niille, joilla on läheisiä ihmisiä, joiden kanssa sen hetket jakaa, se on hyvin rakasta aikaa. Niille, jotka viettävät sen yksin, se voi olla käänteisesti hyvin raskasta aikaa. Yksin, kaksin tai suuremmassa joukossa, aina on yksi joka on läsnä elämässäni. Se olen minä itse ja minä voin valita suhtaudunko itseeni lempeästi vai ankarasti.

Ensimmäistä kertaa eron jälkeen hankin itselleni joulukuusen. Kuuteen jouluun tässä tuvassa ei ole nähty tuota ilontuojaa. Huomasin, että erossa kaikki kynttiläsarjat ovat jääneet toiselle puolisolle, mutta näin sammutetuinkin lyhdyin puu levittää metsän tuoksua kotiini. Aattoyönä pieni kuusi seuranaan ihmisapina käyvät nukkumaan ja odottavat joulun ihmettä.

12313762_10153138945071916_6470360583434130096_n

Mukanani on aina sisarentyttäreni minulle piirtämä sydän, Eduskunnan kansalaisinfossa esittelin sen kuulijoille. Kuva Tani Simberg.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s