Seikkailu meren pohjassa

Lammen rannan puilla ei ollut aikomusta kuvastua veteen eikä lammella ollut mieltä vastaanottaa tuota kuvaa. Silti niin tapahtui. Japanilaisen haikun ajatus tavoittaa elämän mysteerin. Elämänkokemukset avautuvat eteeni kuin katsoisin elokuvaa. Tässä elokuvassa vain itsekin puhun, kosketan, tunnen ja vaikutan toisten kokemuksiin. Oivallan, että tähän saakka olen pyristellyt vastaan, tehnyt raivoisasti korjauksia käsikirjoitukseen ja tyrkyttänyt niitä ohjaajalle, joka kerta toisensa jälkeen on antanut pakit. Kunnes ymmärsin, että täytyy  rauhoittua, tarkastella millainen raina tässä nyt onkaan kelassa ja antautua sen vietäväksi.

Juuri kun olin miettinyt, etten pitkään aikaan ole tehnyt mitään kuvataiteeseen liittyvää, soitti opiskelutoverini kertoakseen, että minulle on varattu näyttelytila tammikuuksi. Galleristi oli vain unohtanut kertoa minulle siitä! Muutaman päivän pähkäiltyäni viimein soitin Juhalle, että mikäs siinä. Hän vakuutteli, ettei minun töitäni ole nähty Nokialla. Ei sen niin väliä, jos ei ole ihan uutta. Ja katsojakunta on ennakkoluulotonta, mutta taidetta arvostavaa: alakoulun oppilaat. Suurta myyntimenestystä ei ehkä ole odotettavissa, mutta se ei suinkaan ole pääasia.

Ensimmäisen adventin viikonlopun olin vanhempieni luona ja tavan mukaan nukuin vintin huoneessa. Äiti oli huonetta suoriessaan unohtanut sängylle kuoren, jossa oli kaikki toisen luokan kokeeni; kirjoituksia ja piirustuksia. Uteliaana töngin kuoren sisältöä. Yksi kirjoituksista oli erityisen liikuttava. Se on tarina seikkailusta meren pohjassa (kirjoitusvihreet kuuluvat asiaan):

Oli kaunis ilma ja minä ongin rannalla ja nukahdin ja aloin nähdä unta ja unesse minä tipahdin mereen ja yhttäkkiää minua vastaan tuli suuri hirviö joka sanoi: mitä sinä täällä teet ja minä en sanonut mitään mutta hirviö sanoi: minä syön sinut siinä sammassa minä heräsin ja olin taas samassa paikassa ongimassa Kertoi Tapani V. 2a

Harmi, ettei opettaja huomannut kysyä 7-vuotiaalta Tapanilta (aloitin koulun 6-vuotiaana), että miksi sinä olit hiljaa? Tai neuvonut, että sano sille hirviölle, että älä syö minua, ollaan kavereita. Meriseikkailussa elämän purrella matkustajia on monenlaisia. Mahtavaa porukkaa. Yksi hirviö mahtuu mukaan mainiosti. Toiselle purjehtijalle voi ohi mennessään päivitellä, ”katto nyt, minkälainen tyyppi tänne änkes mukaan”. Perään voi lisätä, että oikeastaan se on ihan vaaraton ja mukava kaveri. Siinä ei ole mitään hävettävää. En mä näitä kaikkia matkustajia itse valinnut, mutta meillä on aika hieno seikkailu yhdessä!

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Filosofia, Päiväkirja, Virtaa Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s