Pesämuna

Isoäitini kertoi, kuinka hänet kerran pienenä tyttönä lähetettiin hakemaan yksin lehmiä laitumelta lypsyhakaan. Eevi-tyttö kulki aikansa ja löysi lehmät laitumelta. Eläimet tiesivät heti mitä ihmislapsen ilmestyminen laitumelle tarkoitti. Ne lähtivät kulkemaan kuitenkin väärää tietä huolimatta Eevin yrityksistä kääntää niiden suunta. Hän käveli kotia kohti itku kurkussa. Viimein hän tuli takaniitylle, jonka hän tiesi varmasti olevan väärässä suunnassa. Siitä lähtien, Eevi-mummo totesi, ’mie en enää koskaan eksyny mettäs’.

Tuosta hetkestä alkoi tiedostettu elämän mittainen ja laajuinen opintaival. Tarinallaan hän tarkoitti, että luonnon merkkejä tarkasti seuraamalla löytää oikean vastauksen, vaikka se vaikuttaisi olevan toinen kuin oma mielikuva asiasta. Lehmät kyllä tietävät missä suunnassa kotiparsi tai lypsyhaka on.

Tietoa ja kokemusta kertyy koko elämän ajan, riippumatta siitä kuinka tiedostettua oppiminen on. Joskus tuntuu, että kaikki on kovin monimutkaista. Asioilla on monta puolta. Tätä kuvaa uusin pieni ”laatikko”. Kansi ja jokainen kylki on maalattu eri sateenkaaren väreillä. Jostain luin, että oikeat taiteilijat eivät käytä krakelointiaineita. Tämän rasian laitoihin sitä on läärätty runsain mitoin, koko purkin pohjallinen.

Yksinkertaisin totuus löytyy sisältä. Riittää kun avaa sen kätkön, minne tieto on laitettu talteen; oikeana hetkenä sen voi ottaa uudelleen esiin ja käyttöön. Rehellisyyden nimissä todettakoon, että kätkö voi olla hukassa tai siihen ei ole avaimia. Mutta tämän ei pidä antaa hämätä: kyllä se siellä on ja avaimetkin saattavat löytyä yllättävistä paikoista, ihan nenän edestä.

Laatikko no 7, Pesämuna

Laatikko no 7, Pesämuna. Laatikko sai epäilemättä vaikutteita wieniläisessä museokirjakaupassa näkemästäni Robert Goberin työn kuvasta.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Isien tarina, Oma taide, Tänään ajattelin Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s