Nappikaupalla iloa

Isosiskoni tuli onnelliseksi mummolassa kun hänet laskettiin komeroon. Siellä hän sai rymistellä kattiloiden, patojen ja muiden kiehtovien pyttyjen ja päniköiden seassa, jotka olivat lattiatasossa. Minulle riitti avata ompelukoneen vetolaatikko tai antaa nappiloota tutkittavaksi. Eri värisiä ja muotoisia nappeja oli tuhansia eikä niiden ihailusta ja lajittelusta voinut saada kylliksensä. Kahden pula-ajan kokeneena mummo ei heittänyt langanpätkääkään pois, puhumattakaan napeista, joita kertyi kasapäin matonkuteisiin leikattavista tai muuten kierrätettävistä vaatteista.

Taiteilija voi onneksi aikuisenakin leikkiä napeilla kenenkään kummastelematta. Innoitus sudenkorentoihin tuli Emmassa Kaipiaisen näyttelystä. Ehkä toissakesäinen epätoivoinen yritys ottaa lähikuva Kivijärven rannassa pörräävistä korennoista jäi myös kaihertamaan mieltä. Hyväkkäät lähtivät aina salamannopeasti liikkeelle juuri kun olin saanut lento-otuksen tarkentimeen. Maalaus rakentuu hitaammin. Napit eivät karkaile käsistä. Ropelli tuli taas ties mistä, se vain ilmestyi luonnosvihkooni ja siirtyi kuvaan. En enää muista. Jotkin ideat syntyvät välähdyksenomaisesti eikä niiden alkuperää tiedosta. Usein ei edes muista, jos ei laita muistiin. Ehkä se tuli enojen liidokkiharrastuksesta? Alla olevassa kuvassa propellista näkyy yhden lavan kärki. Lentäminen on vertauskuva vapaudelle, monessa mielessä.

Opiskelutoveri irvaili 70-luvun lapsuutta sanomalla, että kaikki lelut oli puusta ja nekin patterin välissä. Tämä on ehkä keski-ikäisen ukon jorinaa, mutta mielestäni nykyiset legoukot, joilla jokaisella on oma ilmeensä, rajoittavat lapsen mielikuvitusta. Valmistetaanko lapsista alusta asti kuluttajia tällä tavalla? Jokaiselle tunnetilalle ja leikille pitää olla oma välineensä. Napeista voi kuvitella vaikka mitä ja jokaisella tuntuu olevan oma ilmeensä ja luonteensa. Puupalikat olivat paljon muuntautumiskykyisempiä kuin nykyiset lelut.

Kun antaa ajatuksen liidellä ja unelmoi, voi se olla alku jollekin uudelle: unelmat ovat roottori, joka vetää koko koneen liikkeelle ja ilmaan. Joskus täytyy aloittaa ihan pienestä, napinkokoisista asioista. Kun niitä on kasassa tuhansia, niin riemulla ei ole rajoja.

Nappimaalaus on oiva syy verestää lapsuuden leikkejä

Nappimaalaus on oiva syy verestää lapsuuden leikkejä

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Tänään ajattelin Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s