Portti on kiinni

Oopperasta Viimeiset kiusaukset jäi mieleeni kun esityksen loppupuolella Paavo Ruotsalainen ryntäili edestakaisin pitkin esiintymislavaa ja tuskaili Riitalle, että portti on kiinni. Pelastusta ei ole, ei edes herätysliikkeen karismaattiselle johtohahmolle. Esityksestä lienee ainakin viisi vuotta, niin suomalaisen oopperan tuntijat antanevat anteeksi hatarat mielikuvat.

Orisbergin kappeliseurakunta toimi puolisen vuosisataa. Kauniissa Engelin suunnittelemassa pikkukirkossa pidetään kesäisin jumalanpalveluksia. Kirkkotarhaa ympäröi pieni hautausmaa, jossa Juha lepää.

Orisbergin kappeliseurakunta toimi 1830-luvulta puolisen vuosisataa. C.L. Engelin suunnittelemassa kirkossa pidetään kesäisin jumalanpalveluksia. Kirkkoa ympäröi pieni hautausmaa, jossa Juha lepää.

Paavon tuska jumalayhteyden katkeamisesta tuli mieleen kuukausi sitten Isonkyrön Orisbergissä kun tarkastelin isoäidin isoäidin isän hautakiveä. Äitini totesi, että edellisen kerran jälkeen kiveen on kasvanut lisää jäkälää ja se on painunut kallelleen. Siitä onkin jo yli kaksikymmentä vuotta.

Juha on niin kaukainen esi-isä, etten tuntenut suurta mielenliikutusta hänen hautamuistomerkkiään katsellessani. Vasta hänen tyttärestään, Emma-Mariasta olen kuullut perheen sisäistä perimätietoa. Henkinen kotini on varmaankin idempänä kuin Etelä-Pohjanmaalla. Silti tuntui jännittävältä ensi kerran olla sen maiseman keskellä josta kahdeksasosa minun perimääni on lähtöisin.

Minulla on Emma-Marian kuva yhdessä Kailioitten perhekuvan kopiossa. Juhan kuva olisi ehkä löytynyt siitä Hilma-tädin albumista, jonka kuvista kukaan ei enää osaa sanoa, että ketä ne esittävät. Henkilöt ovat kokeneet sen kuulun toisen kuoleman. Ehkä jonkun vaasalaisen albumissa he ovat vielä eläviä. Meidän perheessämme yhteys on katkennut jo kauan sitten. Eevi-mummon isoäiti Emma-Maria kuoli samana vuonna kun hän itse syntyi. Emma-Marian isä Juha haudattiin neljä vuotta myöhemmin 1922 Isossakyrössä, kaukana Elimäeltä.

Hautakivessä on nimi Juha. Kirkonkirjoihin esi-isä on taas kirjattu ruotsiksi Johaniksi. Niilo Liakan kirjassa Orisbergin ruukki ja maatila hän taas esiintyy Juho-nimisenä. Teoksessa mainitaan, että Juho palveli ensin kartanon muonarenkinä, mutta myöhemmin miehuutensa päivinä toimi kartanon ulkotilojen työnjohtajana Kärilässä ja Varsanpäässä. Tästä voi päätellä, että Juha oli taitava tai ainakin toimelias mies, kun hän eteni rengistä työnjohtajaksi. Joskaan ei välttämättä kovin pidetty: voudit saattoivat olla pahaluontoisen miehen maineessa.

Näyttely on purettu ja työt ovat jälleen kotona. Tarkastelen maalauksia kuin muukalaisia: pystynkö koskaan samaan. Maalatessani töitä näyttelyyn luomisvimma oli kova. Siitä voimasta tuntuu olevan rippeet jäljillä nyt kun olen palannut matkatoimistotyöhön. Kysyn jälleen kerran itseltäni, että ”kuka mie nyt olen”.

Tunnistan silti oman kädenjälkeni. Tarkastellessani töitä toiseen kertaan, huomaan, että työskentelyssäni on tapahtunut jokin kehityshyppäys. Ajatuksella ja ilmaisulla on selkeä yhteys. Jos ajatus nyt ei ole yhtä vimmainen kuin keväällä ja kevätkesällä, niin seuraavista töistä tulee vain erilaisia, mutta ne ovat silti yhtä ajatuksensa kanssa. Joku näyttelyvieras oli kirjoittanut vieraskirjaan, että maalaukset antavat tilalle syvyyttä. Se oli paras kannustus.

Kemissä asuessani korvaan jäi soimaan ilmaisu ”sinni”. Sinnillä Juhakin varmasti pääsi muonamiehestä työnjohtajaksi. Etelä-Pohjanmaalla taitaa olla samat jutut kuin Peräpohjolassa. Vaikka tekemisen vimmaisuudesta ei tällä hetkellä olisi jälkeäkään, niin ottamalla kahdeksannen osaa perimääni, eteläpohjanmaalaisen sinnin käyttövoimaksi, se löytyy uudelleen. Ryhdyn vain pelotta työhön käsiksi.

Kellotorni on järven rannalla. Perimätieto kertoo, että sen alla Jean Sibelius ja Aino Järnefeldt antoivat kihlalupauksensa.

Kellotorni on järven rannalla. Perimätieto kertoo, että sen alla Jean Sibelius ja Aino Järnefelt antoivat kihlalupauksensa ehtookellojen soidessa.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Isien tarina, Tänään ajattelin Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s