Kolme viisasta naista

Протяну я Любови ладони пустые,
Покаянный услышу я голос ее:
– Не грусти, не печалуйся, память не стынет,
Я себя раздарила во имя твое.

Но какие бы руки тебя ни ласкали,
Как бы пламень тебя ни сжигал неземной,
В троекратном размере болтливость людская
За тебя расплатилась… Ты чист предо мной!

Bulat Okudžava, laulusta Kolme sisarta

Yksi isotädeistä saatettiin viimeiseen lepoon. Monessa suvussa toistellaan varmaan samaa toteamusta: nykyään tavataan vain hautajaisissa. Oma lauma muodostuu nykyään ystävien piirissä tai työssä tapaamien ihmisten ympärille. Se voi löytyä verkkomaailmasta jopa siten, etteivät lauman jäsenet ikinä edes kohtaa reaalimaailmassa. Silti väitän, että minulle omin lauma on oma sukuni. Siinä on joukko ihmisiä, jotka pysyvät elämän loppuun saakka ja seuraavat vielä pois mentyäänkin.

Kulta pieni, mummo ojentaa kädet halaukseen. Eevi ei yllä minua olkapäähän ja yhä harvemmin jaksaa nousta sohvalta tervetulohalaukseen. Silti ”kulta pieni” kuulostaa mukavalta. Mummon lisäksi sanayhdistelmän voisi kuulla korkeintaan äidin huulilta, mutta harvinaista herkkua se on. Sanomiseen kuluvien sekuntien ajaksi voi pienentyä lapseksi eikä pienuudessa tietysti ole kysymys fyysisestä koosta.

Eevi on selvästi päättänyt viedä jotkin elämänviisaudet mukanaan. Joskus hän tokaisee jotain oraakkelimaisesti. ’Suuruudenhullu ukko’, hän tuhahti kerran omasta isästään. Tokaisu ei saanut lisäselvitystä, kun keskustelu jo pomppasi arkisempaan aiheeseen tai nykyhetkeen. Tuhahdus oli toteamus, josta oli kulunut pois entinen ärtymyksen tai vihan painolasti. Viimeisin lausahdus, siitäkin on jo aikaa monta kuukautta, oli ’Ester nyt oli Ester’, jotenkin arvostelevalla äänenpainolla lausuttuna. Se oli oraakkelin vastaus johonkin äitini ihailevaan huomioon isotädistään Esteristä.

Toteamuksista jään miettimään, mitä hän oikeastaan tarkoittaa. Millainen suuri synteesi jää vaille avaamista! Välillä minua harmittaa, kun tärkein tieto on pyyhitty pois. Minusta tuntuu, että hänen filosofiansa mukaan jokaisen täytyy löytää itse oma totuutensa eikä hän voi toimia suunnannäyttäjänä. Silti hän kimpaantuu vielä tulisesti, kun huomaa että joku on hänen mielestään väärillä jäljillä. Ehkä juuri se on vihje. Joskaan hän ei suoraan sano ärtymyksen perimmäistä syytä, niin se on osoitus siitä, että asiaa on pohdittava seikkaperäisesti uudestaan. 

Yksi toteamus, jota vieläkin mietin, kuului jotenkin siihen tapaan, että ’jos minul olis vielä voimia, niin kyllä mie tietäisin, miten elää’. Tai ehkä se oli sittenkin muodossa ’nuoret ei tiedä miten elää’. Olen tullut siihen tulokseen, että se liittyy jotenkin siihen, että jos on jalat, jotka kantavat ja sydän, joka jaksaa pumpata verta, niin mikä estää tekemästä sitä, mitä haluaa tai menemästä sinne minne haluaa. Isoisotäti Ester oli ehkä turhaan uhrannut elämänsä ollessaan sen jonkun, en muista kenen, taloudenhoitajana eikä jatkanut opintojaan seminaarissa.

Isän suvun hautajaisissa usein oikein hätkähdän ruokarukouksia ja kiitoslauluja. Ne eivät kuulu nykyelämäni arkikuvioihin. Mikä on kauniimpi tapa kuin kiittää ruuasta? Miten ihminen voi kuvitella itsensä niin itseriittoiseksi, ettei muista kiittää maata sen meidän elämää ylläpitävistä antimista? Oli kiitoksen kohde sitten kristittyjen jumala tai itse maa, niin kiitollisuus on se tunne, joka ravintoon ja yltäkylläisyyteen liittyy. Silloin kun sitä sattuu syvällisemmin pohtimaan. Useimmiten ei satu. Ravinnon lähdehän on jääkaappi, joka sekin on jonkun muun täyttämä.

Sukujuurien pohtiminen omalta osaltaan johti uskonnon pohtimiseen Elma-tädin ja isänäidin suvun kautta. Harrastelijamaisuuttani taisin viitata edellisen kirjoitukseni apokalyptisissä tunnelmissa väärään raamatunkohtaan. Sanotaan sitä nyt vaikka taiteilijan vapaudeksi. Muistin nyt vielä naapurin mummon, jonka luona olin myös hoidossa. Kuinka olin saattanut unohtaa! Matilaisen mummolla oli öljykamina, josta tuli koko taloon jännittävä makea ominaistuoksu. Kuvittelin sitä joksikin pyhäksi öljyksi ja mirhamiksi. Viisaita naisia on jo enemmän kuin kolme, mutta en silti vaihda otsikkoa. Miltä nyt kuulostaisi: joukko viisaita naisia. Aivan, ei miltään paitsi ehkä 70-luvun joukko-opilta ja siitä en totisesti muista mitään.

Elma ei peräkylältä aina päässyt kirkolle. Läheinen maanmittaustorni oli hänen kirkontorninsa ja metsä kirkko, silloin kun kylälle ei päässyt. Isotädin usko ei ollut ollenkaan ahdistavaa. Kun Elmatädin kanssa jäi kot’mieheksi, vanhempien ja isosiskon kierrellessä muilla sukulaisilla, niin silloin paistettiin munkkeja tai tehtiin jotain muuta mukavaa. Ehkä niin tapahtui vain kerran lapsuudessa, mutta jotkin asiat jäävät niin lähtemättömästi mieleen, että tuntuu, että niin oli aina.

Elmatädin kuten Eevimummon kanssa oli aina seikkailussa. Takuulla he olivat toimissaan yhtä uutteria kuin muutkin, mutta heillä oli kyky eläytyä lapsen maailmaan sillä tavoin, ettei tuntenut olevansa aikuisen tiellä. Ehkä se oli vain jonkinlaista läsnäoloa ja malttia selittää asioita lapselle ymmärrettävästi. Sellainen asenne saa kaikki toimet tuntumaan mielekkäiltä ja sen viisauden haluan pitää myös omana elämäntotuutenani.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Kolme viisasta naista

  1. Pirkko Anttonen sanoo:

    Tämä kertomuksessa mainittu näköalatorni oli Kiikkumäen torni. Kiikkumäki oli minun mummola. Elma oli myös meidän pyhäkouluopettaja. Esko taitaa olla nyt Arttulan asukas välillä. Käyn Lapinlahdella ja myös Pällikkäällä noin 4 kertaa vuodessa.

    • Minun isäni on Eskon vanhempi veli. En ole käynyt Lapinlahdella aikoihin, mutta tunnemuisto Elmasta ja myös monista muista tärkeistä ihmisistä valaisee tietä. Torni on yhä sydämessä vaikka sieltä fyysiseltä mäeltä se lienee jo purettu.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s