Kala on meressä ja meri on kalassa

Kuollessaan ihminen vapautuu kaikista maallisen vaelluksen aikaisista haluista ja murheista. Siksi esi-isiemme pahat teot eivät seuraa meitä mukanamme, ellemme itse halua pitää niistä kiinni. Tästä on kysymys kristinuskon vapautusopissa. Paratiisi on tässä ja nyt, jos annamme sen tulla. Maailmankaikkeus on yksi ja minä elävänä organismina olen osa sitä. Minä olen osa maailmaa: maailma on siis myös minussa sisälläni. Jokainen elävä olento on meidän sisaremme tai veljemme. Kun annan toiselle, annan oikeastaan itselleni.

Vasta luopuessani minän harhasta, voi tavoittaa kosmisen värähtelyn harmonian. Ajatus on lähellä Spinozaa. Joskus opiskeluaikana luin Esa Saarisen länsimaisen filosofian historiaa ”Länsimaisen filosofian historia huipulta huipulle”. Saarisen teoksessa tutustuin Spinozan ajattelutapaan, mutta en tuolloin oikeastaan ymmärtänyt lukemaani. En päästänyt tietoa lävitseni, koska se oli liian murskaava. Maailmankaikkeus on liian suuri ja voimakas yksilön käsittää, sitä varten on olemassa eri uskontoja tai ateismi, materialismi, marxismi, mitä kaikkia niitä lieneekään!

Mitkään niistä eivät ole väärässä, mutta eivät läheskään oikeassa. Ne ovat pikkiriikkisiä tirkistysaukkoja todelliseen olevaiseen. Ihminen on osa maailmankaikkeutta; me olemme jonkinlaisia maailmantietoisuuden antureita; vastaanottajia ja samalla lähettimiä. Jos päästää irti ajatuksesta, että on olemassa jokin “minä”, niin on vapaa ja elää ikuisesti, jos haluaa ajatella kristinuskon termeillä. Tästä on kysymys niin kristillisessä vapautusopissa kuin nirvanaankin liittymisessä. Näkökulma on vain erilainen. Descartes teki suunnattoman karhunpalveluksen meille länsimaisille ihmisille asettaessaan ajattelevan ihmisen, yksilön (!) olemassa olemisen keskipisteeksi.

Hurjasta alusta palaan maan pinnalle. Toki olen materiaalinen olento, koostun soluista; hiilestä ja vedestä, ties mistä. En ole luonnontieteilijä. Ihmisen tehtävä on tulla itsekseen. ”Tunne itsesi”, sanoivat jo kreikkalaiset eurooppalaisuuden kehdossa. Minulle ajatusten kulmakivi, joka käänsi näkökulman minusta maailmaan, oli tekemäni Sukupuu. Se on henkilökohtainen lähettimeni.

Työn alkuperäinen idea lähti ärsyyntymisestä siitä, kun tavataan sanoa, että ”sinulla on sen ja sen sedän korvat, tai tuon tai tämän esi-isän silmät ja kolmannen nenä”. Olin harmistunut siitä ajatuksesta, että eikö minussa nyt ole mitään omaa? Päätin ripustaa esi-isien nenät ja silmät sukupuuhun, katajanoksille ja juuret maalasin valkoisiksi. Esi-isät eivät olleetkaan siellä kiltisti hiljaa vaan alkoivat puhua.

Minän kannalta ikävä lopputulos on se, että minussa ei todellakaan ole mitään omaa. Geenithän periytyvät esi-isiltä. Ehkä sekoitussuhde on oma ja se on synnyttänyt nämä hurjat ajatusrakennelmat. Maailmassa olemiseni kannalta olen päässyt oikealle värähtelytaajuudelle ja nautin olostani, kun en enää vastusta virtausta peloillani ja muilla emotionaalisilla blokeillani.

Pääsiäisen sanoma on vapaus, uskonnosta ja lajista riippumatta

Pääsiäisen sanoma on vapaus, uskonnosta ja lajista riippumatta

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Filosofia Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s