Myöhemmin on nyt

Kävelen joka toinen päivä Helsingin rannat ympäri. Siis Hakaniemi-Kaivari-Hernesaari-Hietsu-Seuris-Huopalahdet ja sit himaan. Ehkä siitä tulee joku 25 kilometriä tai enemmän. Välipäivinä tepastelen sit vaan noin kymmenen kilsaa. Matkalla poikkean tuttavien puoteihin, käyn kahvilla, puhumassa kuolleiden sielujen kaa. Toisinaan törmäilen uusiin tuttavuuksiin.

Kaikki miehet olen heivannut kenet minnekin. En pidä edes Lakimieheen vähäisintäkään yhteyttä. Ei tee enää mieli pitää. On kiva olla rauhassa itsensä kanssa. Nukkua, tehdä töitä ja miettiä valtavia ajatuksia.

Tänään olin menossa messuun omaan kirkkooni, kun yksi mummo kaappas mut tohon Evlut-kuutioon Alepaa vastapäätä. No aattelin, mikäs siinä, pytinki ku pytinki Jumala on sama kumminkin. Siel istusin ja tein huomaamattani kaik omat temput. Putosin kärryiltä monta kertaa, muttei se haitannut muita. Ovat sen verran suurpiirteistä kansaa. Oltiin sitten pois menossa, niin se mummo kaappas mua kainalosta ja sanos: nyt tämä vieras viijääkii kunnon Lutterin kirkkokahveille. Ja niin sitä mentiin. Kaikki kysymään et kuis te, ku näin me ja kahvi ja kakku virtas.

Jotenkin rupes tuntumaan, et haluuks toi yläkerran herra sanoo mulle jotain. Mut unohdin hetkeks hänet, koska siin pöydäs istui joku teatteriohjaaja (nainen, hiton kova puhumaa) ja joku vanha opiskelukaveri sekä runoilija, joka suolsi kaikenaikaa värssyi. Kaikki oli tosi kivoi, noin lyhyesti. Sit kilisteli miehenpuoli siihen bootseis ja mustissaan. Herran tähen kun kauniit sinisilmät. Hääkii istahti tuolil. Rupes tuntumaan, et kyl ilmas on nyt jotain.

Kohta meillä kaikilla plus kirkkoherra-Heikillä oli kovasti kiinnostavan innostava teologinen väittely meneillään. Ja niin kuin väistämättä piti käymänkin, olin kohtsillään polvia myöden mudassa eli koliseva Kristillisen Motoripyöräjengin jäsen alkoi ehdotella jos mitä. Tällä kertaa sentään sain pidäteltyä isseäin, enkä antanut hänelle puhelinnumeroa. Hallelujaa, olen parantunut.

Täytynee kävellä kauemmaksi.

Riipinen ja sen uusi miesystävä paiskovat toisiaan pitkin seiniä joka viikonloppuilta ynnä yö. Ei se oikeastaan häiritse, kun onneksi makuuhuone on kaukana idässä. Kissa parkuu sit yksinäisyyttään päivällä. Toivottavasti heille tulee pikaero pian.

Muurissa on muuten rauhaisaa. Yksi teevee matkusti viikonverran Jouluntienoilla hississä. Mailasin mainiolle isännöitsijälle tiedotteen tilanteesta. Hän vastasi samantien, että oli itsekin havainnut ongelman tsekkauskäynnillään. Muutaman päivän päästä rapun ja ulko-ovien seutujen yleisilme koheni kovasti, kun kaikki roskat ja tagit oli poistettu.

Aloitan kohta oikeat työt. Mut ensin pitää realisoida resurssit. Eli ulkoistaa aivokapasiteetin nimellisarvo. Et ei juur muuta. Ai juu, tulisin mielelläni siun synttärien aikaan sinne, jos se sopii.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Räiskeitä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s