Köyhä tyttö ja rikas poika

Lauantai-iltapäivänä olin veistämässä sopivaa finfoampalaa tipulaatikon pohjalle. Ovikello parahti. Voi ei, ajattelin, joku jehova tyrkyttämässä Vartiotornia tai jumalaansa. Miten siitä päästään eroon? Hetken mielijohteesta kuitenkin avasin oven. Kynnyksen takana seisoi tyttö joka tyrkytti pahvinpalaa, jolla oli jotain tekstiä. Kun nyt kerran avasin oven, niin täytyi perehtyä, mitä hän halusi, vaikka malttamattomana olisin palanut pääsiäisaskartelun pariin.

Tyttö oli kuulovammainen ja tarvitsi rahaa leikkausta varten, joka korjaisi vamman. Luettuani tekstin katsahdin vielä tyttöön: siististi pukeutunut, arasti hymyilevä nuori nainen. Hän nosti sormeaan sanoakseen ’odota’ ja avasi kassin. Se oli täynnä pääsiäiskoristeita, kransseja ja muita askartelutöitä. Jotkin näyttivät ihan mukavilta ja ajattelin, että sellainen sopisi jollekulle lahjaksi pääsiäisenä. Päädyin kranssiin, jonka alaosaan oli kiinnitetty vihreitä kreppipaperilehtiä ja keskellä oli keltaiseksi maalattu muna.

Muistelin, että minulla on viitonen lompakossa. Hinta selvisi paperin ja kynän avulla. Epäily nousi, että onpa loppuun saakka viety näytelmä, mutta ajattelin, että antajan asia on päättää antaako vai ei anna. Hinta oli kuitenkin enemmän kuin senhetkiset käteisvarantoni. Levittelin onnettomasti käsiäni. Hän ei luovuttanut vaan jatkoi muiden kranssien esittelemistä. Hain lompakkoni ja näytin, että se on tyhjä. Viitonenkin oli tuhlattu jossain vaiheessa. Hän ojensi alun perin valitsemani kranssin minulle takaisin, osoitti itseään ja minua. Otin lahjan vastaan typertyneenä, mutta ymmärsin sentään painaa kädet rinnalleni ja kumartaa sydämellisen kiitoksen merkiksi. Muistin, että kolikko-osastolla oli edes jotain lantteja. Löysin kolme euroa, mutta hän ei huolinut niistä vaan heilutti kättään iloisesti.

Puolisen tuntia olin poissa tolaltani. En ollut meinannut malttaa ”kuunnella” lähimmäistäni. Miksi en päästänyt häntä sisälle vaan epäluulossani seisotin kynnyksen takana. Ei minulla ollut mitään annettavaa sille tytölle, vaan hän antoi minulle opetuksen, että pitää pysähtyä kuuntelemaan, mitä ihmisillä on sanottavaa. Se miten kohtelen pienempiäni, osoittaa minun sydämeni kypsyyden tilaa. Melko raakile vielä.

Hitto, ja vielä kun olin tekemässä pääsiäiskoristetta, jolla oli muka syvällisempikin merkitys vapauden suomisesta voimattomille olennoille; tässä tapauksessa kanoille. Olemme samassa maailmankaikkeuden meressä muiden elävien olentojen kanssa kaiketi yksin. Kanat ovat meidän veljiämme ja sisariamme siinä kuin ihmissukulaisetkin. Jos me rohkenemme syödä heidät, niin voisimme suoda heille edes hieman lempeämmän elämän. Pääsiäistipuaskin kanteen tulee verkko: kannen voi avata jos haluaa antaa tipuille vapauden.

Ripustan kranssin ehdottomasti omalle ovelleni. Ajattelen sitä siunauksena tälle kodille ja samalla muistutuksena itselleni kanssasisartemme kohtaamisen tärkeydestä.

Pääsiäisen sanoma on vapautus tipuille, kuvassa tarvikkeita ja muuta pääsiäisrekvisiittaa

Pääsiäisen sanoma on vapautus tipuille, kuvassa tarvikkeita ja muuta pääsiäisrekvisiittaa

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Tänään ajattelin Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s