Nähdyksi tulemisesta

Näyttelyn lähestyessä olen pohtinut nähdyksi tulemisen ongelmaa. Teen töilläni näkyväksi sisäistä maailmaani. Onko se sitten ollut piilossa? Toissaviikkoisen keskustelun jälkeen Jounin kanssa tein järisyttävän havainnon, että minulle ilmeiset ja päivänselvät asiat eivät olekaan kaikille ollenkaan selviä tai edes näkyviä. Elämme rinnakkaisissa todellisuuksissa. Kaikki eivät koekaan maailmaa samalla tavoin kuin minä. Minulla kesti neljäkymmentä neljä vuotta ymmärtää tämä päivänselvä asia.

Kokemus nähdyksi tulemisesta oli pelottava rajanylitys, mutta sittenkin niin pieni askel, että jälkeenpäin on hykerryttänyt ja onnenkyyneleet valuneet joka päivä. Mietin olenko jotenkin poikkeava? Tapahtuiko lapsuudessani jotain traumaattista, mitä en muista? Höpsistä, tämäkin on ilmiselvä totuus, mikä aiemmin ei ole avautunut minulle: homoseksuaalinen lapsi joutuu suojelemaan vanhempiaan kauhistuttavalta tiedolta poikkeavasta seksuaalisesta suuntautumisestaan. Jos he saisivat tietää, he vähintäänkin kuolisivat häpeään tai tapahtuisi jotain vielä kamalampaa: menettäisin mahdollisuuden rakkauteen.

Tietoisuus seksuaalisuudestani kasvoi minussa sisällä hitaasti, jo nuorena tiesin, etten minä ole ihan ”samanlainen kuin muut”. Mitä se sitten tarkoittaneekaan. Luulin, että olen yksin tällainen. Seksuaalisuuden salaaminen on tottumus, joka levittyy kaikkeen olemiseen. Muurit kasvavat ja joku jää niiden vangiksi. Joku toinen yrittää iskeä muuriin hengitysreikiä kirjoittamalla, laulamalla, maalaamalla. Siksi me olemme usein luovilla aloilla. Koodaamme maailmaamme ja teemme itsemme näkyväksi kiertoteitse, sillä haluamme mekin tulla nähdyiksi sellaisina kuin me olemme. Koodailu voi synnyttää kaunistakin, taidetta vaikka, mutta se voi olla myös kommunikaation este, silloin kun vastaanottava puoli ei ole virittynyt samalle tasolle.

Vanhempani eivät kuolleet. Elävät edelleen ja voivat hyvin. Minulla on onnekseni viisaat ja lempeät vanhemmat, jotka hetken hämmennyksen jälkeen ymmärsivät, että juuri tämä on heidän poikansa, se sama, joka on ollut koko ajan heidän luonaan, mutta ei ihan kokonaisena. Jokin osa minusta itsestäni jäi kuitenkin lukkoon, piiloon. Vaikka olen saanut elää avoimesti niin perhepiirissä kuin työelämässäkin neljännesvuosisadan, niin rakkauden menettämisen pelko esti minua ilmaisemasta selkeästi itseäni ja tahtoani vaikkei minulla ollut mitään salattavaa!

Loppuelämäni kumppani on siitä onnellisessa asemassa, että muurin romahtaminen tapahtui hänen aikanaan. Jäljelle jäänyt aika on hänen ja meidän rakkautemme aikaa. Niillä muilla, jotka jäivät taakse, ei valitettavasti riittänyt uteliaisuutta kurkistaa minun maailmaani muurien taakse nähdäkseen minut. He jäivät siitä paitsi ja rakkaus jätti.

Olen tullut perille kotiin. Bloggaamisen voisi oikeastaan jättää tähän. Minun ei tarvitse kulkea enää ”kohti luovuutta”, koska matkalla sinne löysin rakkauden, ikään kuin sattumalta, mutta viisaiden ihmisten avustamana. Filosofi Maija-Riitta Ollila toteaa, että anteeksi antaminen on voiman takaisin hakemista. Olen antanut itselleni anteeksi, vihdoinkin, että minä en ole täydellinen ja voin elää loppuelämän vapaana pelosta. Jatkukoon matka kohti luovuutta sittenkin, nyt syvyyssuunnassa.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Nähdyksi tulemisesta

  1. Jouni Linnankoski sanoo:

    Nähdyksi tuleminen ja on käsitykseni mukaan ihmisen syvimpiä tarpeita ja siihen kytkeytyy tarve tulla hyväksytyksi omana itsenään. Vaikuttaa siltä, että olet juuri uskaltautumassa tulemaan ”kaapista” ulos, mutta tällä kertaa oman kokonaisen persoonasi kanssa ja sen kokoisena kuin todellisuudessa olet. Huh, mitä saamekaan pian nähdä!
    Olen myös joskus ajatellut, että taiteen tekeminen on yksi tapa tai keino tehdä näkyväksi sitä, mikä ei jostain syystä onnistu vuorovaikutuksessa toisen ihmisen kanssa. Samalla taiteen tekeminen on myös luovuuden ilmaisua ja käyttämistä. Luova voi kuitenkin olla muullakin tavalla kuin olemalla taiteilija sanan tavanomaisessa merkityksessä.
    Näkyväksi tuleminen voi olla sitä, että lapsi meissä uskaltaa tulla esiin ja antaa rakastaa itseään. Se vaatii rohkeutta, mutta se kannattaa:).

  2. Näin juuri. Juuri sitä tarkoitin sillä, että bloggaamisen voisi oikeastaan jättää tähän. Minulle kirjoittaminen ja maalaaminen on saman asian kaksi päätä. Nyt hetkeksi huolestuin, että taiteen tekemisen ”moottorini” haihtuisi ilmaan yhdessä ajatuspinteen kanssa. Mutta ei sekään oikeastaan ole mikään pelon aihe, kun tunnen niin suurta olemassaolemisen riemua, ettei taide riitä nyt sen kuvaamiseen. Toisaalta taas, nyt haluan jakaa saavuttamaani iloa ja viisautta eteenpäin. Työni ovat välistä teknisesti vähän kömpelöitä, mutta en enää ujostele esitellä niitä, koska ajatus niiden takana on tosi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s