Harvoin esillä

Maaliskuisen sunnuntain aurinko toi Viggon öljyvärimaalauksen värit aivan uudella tavalla esille. Kirkkaassa valossa siveltimenvetojen struktuurit näkyvät myös selkeämmin kuin koko talven hämärässä työtä katsellessa. Halusin jakaa maalauksen, koska tämä teos ei ole nähtävissä missään galleriassa tai näyttelyssä. Maalaus on vuodelta 2009 ja sen koko on 55 x 46 cm.

Kuva on vaivannut mieltäni koko sen ajan, minkä se on ollut luonani kylässä. Teoksen nimi ”Kiittämätön” antaa toki jotain vihjeitä tulkintaa varten. Ymmärtääkseni pyörätuolissa oleva hahmo on se, joka kuvassa on kiittämätön. Tämä on ollut ikään kuin koko ajan selvää, mutta loppu enemmän tulkinnanvaraista. Esitän oman tulkintani, vaikka se onkin hieman periaatteilleni vastaista toimintaa. Korostan vielä, että tulkintani nousee omista ajatuksistani ja mielentilastani. Mutta eikö tästä taideteoksen tulkinnassa juuri ole kyse? Kiveen hakattua oikeaa tulkintaa taideteoksesta ei ole olemassa.

Naishahmo pitelee päätään sen näköisenä, kuin hän pohtisi, että mitä tälle tyypille nyt on tehtävissä. Pyörätuolissa istuva hahmo on kumarassa, joko hän on vanha tai muuten tuskainen. Nainen on kuitenkin sysäämässä häntä kuva-alan ulkopuolelle; pyörätuolihenkilö on epäselvin vedoin maalattu. Keskushahmo (jo asetelmallisesti, sananmukaisesti) – on nainen. Vasta tänään kirkkaassa valossa huomasin, että seinälle kuvatun taulun kehykset ovat vihreät eikä ruskeat niin kuin ne olin koko ajan nähnyt. Taulussa on kuvattu laiva tai vene laiturissa. Yöpöydällä on muutama veto samaa vihreää kuin taulun kehyksissä.

Tähän saakka olen turvallisesti selostanut, mitä kuvassa näen. Nyt tulee hurja hyppäys tulkintaan. Pyörätuolin hahmo on jokin asia tai ajatus, jota nainen on vaalinut ja hellinnyt pitkään. Hän ei tiedä, mitä sille tekisi, mutta ei voi vielä luopuakaan siitä lopullisesti (pitää vielä toista kättään tuolilla). Teoksen nimi ”Kiittämätön” viittaa siihen, että meidän hellimät ajatuskuviot eivät ratkaise ongelmia, vaan pikemminkin ovat niitä. Näin valoisana päivänä ajattelen, että Viggo on kuvannut naisen juuri ennen sitä hetkeä, kun hän lopullisesti laskee irti ongelmastaan ja kiittämätön on pian pois näköpiiristä, niin kuin vene joka lipuu irti laiturista. Vihreä on toivon väri.

Kiittämätön, Viggo Wallensköld. Öljymaalaus kankaalle 2009.

Kiittämätön, Viggo Wallensköld. Öljymaalaus kankaalle 2009.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s