Matkalla paikoillaan

Riittää kun katsoo, tarkkailee ja käy sisään. Rakastaa todella.
Silloin vapautuu jotain hämärää, kaukaista ja syvällistä.

Balthus, omaelämäkerta

Järjestellessäni tavaroita ennen joulua, löysin lipaston pohjilta luonnosvihko-muistikirjan, jota olin käyttänyt Tornion koulun aikana. Merkinnöille ja luonnoksille on vielä paljon tilaa, vajaa neljäsosa sivuista oli käytetty. Luonnosvihon kannessa on laiva ja ”Voyage” -teksti. Ensimmäisen sivun kohdalla olen näemmä lukenut Balthusta.

Ajatus matkasta luovuuteen maistuu silloin tällöin aikansa eläneeltä. Kun vielä olen matkatoimistossa työssä, niin matkustaminen suorastaan täyttää elämän. Eikö olisi parempi pysähtyä paikoilleen ja odottaa, että maailma tulee luokse? Samaan tapaan kuin intiaanien, joiden täytyy välillä odotella, että sielu pysyy matkanteon vauhdissa mukana.

Elämä on matka, työura on matka ja ties mitä vielä! Kieli- ja mielikuvaa matkasta ängetään kulttuurissamme sinnekin, missä olisi parempi pysyä paikoillaan. Se sysää meidät säntäilemään sinne tänne totuuden tai halujen perässä, kun elämä onkin koko ajan tässä vierellämme ja odottaa vain kädenojennusta.

Hallitsematon prosessi

Maarit Tastulan keskusteluohjelmassa oli vuoden viimeisenä perjantaina vieraana ”onnellisuusprofessori” Markku Ojala. Katselin haastattelua toisella silmällä, mutta mieleen jäi Ojalan toteamus, että hän vieroksuu elämänhallinnasta puhumista. Samaan laariin voisi heittää missiot ja visiot.

Lipaston laatikosta löytyi muistikirja, vaatehuoneesta taas yksi pohjustettu, maalaamaton kangas. Kangas ei ole kovin hyvälaatuinen. Päätin, että se sopisi mainiosti akryylimaalisuihkuttelukokeilulle. Väriläiskät kankaalla muodostavat jotain mikä muistuttaa puuta. Siksi maalikokeilun nimi on perheyhtäläisyyden perusteella ”Sukua puulle”. Tai ehkä se on sittenkin Ludwig W:n puu.

Suihkepulloilla suihkuttelu on aika sattumanvaraista touhua, mutta yllättävä tulos tässä työskentelytavassa juuri kiehtookin. Siksi toisekseen ei voi tehdä epätyydyttäviä siveltimenvetoja kun ei käytä sivellintä. Värin leviämistä voi hallita ainakin sapluunoilla ja maalarinteipillä. Kokeilujen tuloksena sain kaksi yksinkertaista opetusta. Ensimmäinen: maalarinteippi täytyy painaa huolellisesti kiinni kankaaseen, muuten maali imeytyy teipin reunan alle. Erityisesti gesso näyttää suorastaan kampeavan teippiä irti pohjasta. Toinen: mattojen liukueste tarttuu kankaaseen siinä missä mikä muu tahansa materiaali.

Puut ovat hämmästyttäviä olentoja. Ne pysyvät paikallaan parhaimmillaan tuhansia vuosia; ne humisuttavat latvastojaan kaikkien ilmansuuntien tuulissa ja maan alla juuret työntyvät pitkälle ja tanssivat zumbaa sienirihmastojen kanssa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja, Tänään ajattelin Avainsana(t): , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s