Suu puussa

Suupuun ensimmäinen osa on valmis. Aloitin pienestä yksityiskohdasta innostaakseni itseäni työstämään taustalaatikkoa. Pitkä ajattelu ja suunnittelu saa minut epäilemään, ettei työstä tule hyvä. Huvittelin hetken ripustamalla ensimmäisen osan tuoreeseen katajaan. Päätin, että tällä mielellä teen loputkin Hilkan ja minun yhteisnäyttelyn työt. Näkyköön lapsellinen kokeilemisen riemu töistä! Vain aavistus vakavista ajatuksista hämärtää sen taustalla.

Suu- ja silmäpuun osa ripustettuna katajaan Kivijärvellä

Itsevarmuutta kestää vain hetken. Onko sopivaa silpoa esi-isiensä kuvia, oli lähtökohtana sitten kuinka nokkela ajatus tahansa? Christa Wolf kirjoittaa Medeiansa alkupuheessa:
”Meillä on avaimet avata kaikki aikakaudet, joskus käytämme niitä lainkaan häpeämättä, vilkaisemme kiireesti ovenraosta, langetamme nopean tuomion tuosta vain, mutta meidän pitäisi myös voida lähestyä askel askeleelta, arasti tabua kunnioittaen, pitäen mielessä ettei kuolleiden salaisuutta saa paljastaa kuin hädän tullen”.

Klassikkotekstin lainaus johtaa vielä pahempaan umpisolmuun. Mistä hädästä tässä nyt on kyse? Tunnustan: mieleni teki hinnalla millä hyvänsä lainata Wolfia, kun äsken lukemani Medeia oli väkevä elämys. Kirjailija itse auttaa jatkamalla hieman edempänä: ”Vai pitäisikö meidän (…) lähteä vain rohkeasti matkaan, yhdessä, peräkkäin, korvissamme sortuvien seinien ryske”.

Aasinsiltojen ryske ja jyminä jää nyt taakse ja palaan maankamaralle. Valokuvien pilkkomisella kuvaan sitä, että osa minussa elävistä ajatuksista ja toiveista periytyy esi-isiltä niin kuin osa ruumiinpiirteistänikin. Herkän tunnustelevilla askelilla lähestyn heitä, tai ainakin kuvittelen tekeväni niin, erottaakseni mikä ääni on minun, mikä heidän. Mitä kannattaa kantaa mukanaan ja viedä eteenpäin, ja minkä jättää sijoilleen. Muinaisen myytin vetäminen selitykseen muistuttakoon puolestaan siitä, että perhetarinat saavuttavat joskus myyttisen tason, joskaan ei sentään niin traagista tarinaa kuin Medeia.

Suupuu helmikuussa 2013, koko 50 cm x 60 cm x 8,5 cm

Suupuu helmikuussa 2013, koko 50 cm x 60 cm x 8,5 cm

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Oma taide, Tänään ajattelin. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s