Savolaisten Ameriikassa

Vanha Taavi eli isoäidin isä oli ollut kahteen otteeseen Amerikassa kaivoksilla ja metsätöissä. Siellä hän loukkasi jalkansakin niin että linkutti loppuelämän. Toisen amerikanreissun aikana Taavetin isä kuoli ja pojan piti palata kotitaloon isännäksi viljelemään kivisiä peltoja Kangasniemen Harjumaan kylälle.

Taavin tyttärenkin veri veti syrjäisestä Harjumaasta rintamaille. Tytön, minun isoäitini Rauhan, matka jäi tosin puoliväliin savolaisten Amerikkaan Kotkaan. Oikeastaan hän ei päässyt ihan perille saakka sinnekään. Rauha Maria oli piikomassa Inkeroisissa Hohtin talossa. Siellä hän tapasi tulevan miehensä Einon, joka oli puolestaan jättänyt Ylä-Savon kumpuilevat maisemat ja pestautunut taloon rengiksi. Yhteisen elämän perusta rakennettiin myöhemmin nykyisen Kotkan kaupungin pohjoisrajan tuntumaan.

Hohtin talossa riitti työtä monelle piialle, rengille ja muonamiehelle. Rukin piti laulaa keskeytymättä, että talonväelle riittäisi vaatteita. Jos rukin ääressä ei ollut ketään, niin vanhaemäntä tokaisi, että rukki seisoo kuin Ruotsin rakuuna. Liki satavuotiaana hän muisti vanhemman väen sanonnan niiltä ajoilta, kun Kymijoen itäpuoli oli Venäjän valtakuntaa. Anjalan kartanon ja nykyisen Inkeroisten sillan välimaastossa oli joen ylityspaikka. Sitä kutsuttiin lauttarannaksi vielä minun isäni nuoruudessa. Mämmälän kylän tytöt kerääntyivät ihastelemaan vastarannalla vartiossa seisovia Ruotsin rakuunoita.

Toinen isoäitini päivitteli taannoin, että kuinka talo, jossa ennen oli lapsiakin parikymmentä, saattaa nyt olla tyhjillään. Ennen työtä riitti monelle. Osa entisen Villikkalan kartanon työmiehistä ja naisista ei osannut tai halunnut hakeutua muualle vaan jäivät isoäidin kotitaloon. Töitä riitti heillekin.

Esi-isien työn määrää miettiessä nolottaa viime viikkojen oma kitinäni työn määrästä. Työparini jäi lomalle pari viikkoa sitten ja toki tehtävän määrä on sikäli kaksinkertaistunut. Monena päivänä joutuu jäämään iltavuoroon, että saa kaikki paperityöt ojennukseen. Toimistotyörengin ahdingon voi nähdä siinä valossa, että myymme omaa aikaamme sitä vastaan, että todella raskaat työt voi ulkoistaa koneille ja kehittyvien maiden naisille ja lapsille. Käänteisesti tässä on osasyy ahdinkoon: työn merkitys ja mielekkyys kärsii, kun sen tuotos ei ole käsin kosketeltava.

taavi_pojat

Heinäpellon laidassa poikien kanssa istuu oikealla isoisoisä Taavi

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Isien tarina, Tänään ajattelin Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s