Löyhkee kyyissä

Maalaaminen tuntui tänään kovin yksinäiseltä toimelta. Erityisesti omakuvan tekeminen valtaa mielen epäilyksellä, että kuvastaako aihe ikävän minäkeskeistä asennetta, jossa kaikki kiertyy oman egon ympärille. Toisaalta minkä aiheen taiteilija tuntee paremmin kuin itsensä? Haparoiva ja äärimmäisen hidas eteneminen opettaa toivottavasti ymmärtämään elämän keskeneräisyyttä ja hyväksymään myös lopputuloksen puutteet. Tässä tapauksessa sananmukaisesti ”minussa”.

Isäni muisteli taannoin, että isomummoni oli tokaissut naapurin juoksutreeneistä, että se on löyhkee kyyissä. Isoeno ja isän serkut eivät päässeet yksimielisyyteen sanonnan tarkasta merkityksestä tai alkuperästä. Savolaiset geenit raksuttivat vain heikosti minun aivoissani: sanonta piti monta kertaa tarkistaa isältä, ennen kuin se painui mieleeni. Ymmärsin kuitenkin, että löyhkee tarkoitti jotakin turhanaikaisen, järjettömän ja leuhkan sekoitusta. Mitä järkeä oli juoksennella pitkin kylänraittia kun maataloustyöt olivat raakaa lihasharjoitusta sinällään? Niillä harjoituksilla oli merkitys ja tarkoitus. Juoksuharjoittelu taas oli jotain poikkeuksellista pyrkimystä, joka ei kohdistunut yhteiseen hyvään.

Onko taiteilijallakin löyhkee kyyissä? Ehkä pitäisi keskittyä vain työn tekemiseen. Kolmannessa polvessa Hildasta lukien työ tarkoittaa päätteen ääressä istumista. Selälle ja istumalihaksille se kyllä ottaa ja aivotkin käyvät joskus ylikierroksilla, mutta muuten puolen vuosisadan takaisen ihmisen näkökulmasta se näyttäisi kai aika omituiselta toiminnalta tai ei toiminnalta ollenkaan. Entä taiteen tekeminen? Siinä on onneksi konkreettinen tulos, jota voi tarkastella.

Omakuva on harjoite tulevia töitä silmälläpitäen ja sellaisena yksi kehitysvaihe. Sitä on turha väheksyä edes siinä tapauksessa, että pitäisin sitä epäonnistuneena. Tämäkin työ on samalla kokoomateos. Viimeinen palikka on liimauksessa tšekin kirjakielen sanakirjan osien 1-8 painon alla. Tällä tavalla työprosessissa kohtaavat kahdenkymmenen vuoden takaiset opinnot ja nykyinen minäkuva.

Kunhan pääsen itsestäni ylitse, s.o. omakuvan tekemisestä, keskityn juuriin. Uskon, että jos tietää mistä on tullut, niin silloin voi paremmin ymmärtää maailmaa ja kiinnittyä ihmisiin ja maailman tarpeellisiin ja tarpeettomiinkiin toimiin. Seuraava näyttely on sovittu opiskelutoverini Hilkan kanssa vuoden 2013 syksylle. Näyttelyn työnimi on juuret ja oksat. Kunhan pääsen itsestäni ylitse, ryhdyn työstämään juuria. Aikaa on riittävästi ja aihe on läheinen. Minun osuuteni ovat siis ne juuret. Hilkka kurottaa oksistoissaan jo taivaisiin, mutta hän onkin minua pitempään tehnyt taidetta.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s