Keskivartalon kannatus

Miten keskivartalon kannatus liittyy ”matkaan luovuutta kohti” tai kuvataiteeseen? En heittäydy urheilu- tai terveysbloggaajaksi, mutta pienen tärkeän havainnon tällä viikolla tein: selkäkipuisena ei oikein mikään huvita eikä töistä tai kuvataiteilustakaan tule mitään. Kaikki lähtee siis keskivartalon kannatuksesta.

Bloggaamisen alkuaikoina hehkutin Les Millsin Bodybalance jumppaohjelmaa. Millsin konseptiin kuuluu vaihtaa ohjelma aina muutaman kuukauden välein etteivät lihakset jumiudu tekemään samoja sarjoja. Tällä kertaa uusi ohjelma sai alaselän kuitenkin kipeäksi. Ihan kuin selkärangan tilalle olisi seuraavana aamuna vaihdettu rautatanko. Tarkemmin sanottuna ei ohjelma tietenkään selkää kipeyttänyt vaan väärät ja vahingolliset asennot.

Onneksi en jäänyt kotiin ruikuttamaan vaan menin seuraavalle tunnille ja esitin selkähuolet ohjaaja Pirjolle, joka neuvoi pitämään vatsassa pientä jännitystä koko ohjelman ajan. Etenkin taaksetaivutuksissa tai muissa liikkeissä, joissa massu helposti pullahtaa ulospäin. Keskivartalon kannatus (eli suomeksi vatsalihakset) tukevat selkää ja estää sen kipeytymisen.

Ohjelman loppuvaiheessa kun päästiin vatsalihasliikkeisiin, huomasin mistä selkä varsin oli kipeytynyt: huuvereissa selkä oli notkahtanut, kun se olisi pitänyt olla tikkusuorana. Etenkin sivuttainen lankku oli selvästi ollut varsinainen vänkkärä. Liikettä piti reilusti helpottaa laskemalla polvet maahan; sivuttaisessa huuverissa toinen polvi tueksi, niin linja pysyi suorana. Parempi tehdä suoritus oikein ja helpommin, kuin väärin ja selän kipeyttäen.

Aikaisemminkin jumppaohjaajat ovat toki sanoneet, että ”napa selkään” tai häntäluu lattiaa kohti tms. minkä konkreettista merkitystä en kuitenkaan oikein ollut sisäistänyt. Jo lapsena komento istua selkä suorassa kaikui kuuroille korville. Eikä sitä vatsaa tarvinnut kuin hiukan pitää jännityksessä, niin toisen jumppakerran jälkeen selän lukko avautui. Kipu oli tiessään. Vitsi vitsi, vähän jiulii vielä, mutta huomattava ero kuitenkin!

Toinen jumppaohjaajien hyödyllinen neuvo on muistaa hengitys. Kuulostaa hassulta, mutta välillä hapenotto jää todella liian pienelle huomiolle. Jos kroppa on vielä kannatettuna, niin hengityskin on vapaampaa. Aivot saavat enemmän happea ja ajatus on kirkas. Ajatukset voi keskittää luovaan elämänpolkuun.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s