Pimeyden ytimessä

Stadionintornin vihreä laser heijastui Töölönlahden veteen

Lux Helsingin valoteokset piristivät vielä viime viikolla muuten niin pimeää ja lumetonta vuodentaitetta. Monien lehtien mielipidekirjoituksissa pahoiteltiin sitä että teokset poistettiin niin ripeästi loppiaisen jälkeen. Olisihan noita ihaillut pidempäänkin.

Vuodenajan luonnollinen elämänrytmi sanoo, että nyt lepäillään. Pimeä väsyttää ja kolealla säällä vetäisi mieluusti peittoa vain nenän päälle kun herätyskello parahtaa soimaan. Matkailualalla sitä vastoin pitäisi puskea töitä kiihkeimmillään.

Alkuviikosta kosketti Merete Mazzarellan romaanin arvostelu Helsingin sanomissa. ”Det enda som egentligen händer oss”. Arvostelu sai miettimään tätä blogia. Kun kirjoittaa näyteikkunaan, oli se kuinka huomaamattomalla sivukadulla tahansa, niin kirjoittaako silloin siitä mitä todella tapahtuu? Jos suodattaa ja lieventää ajatuksia, niin eikö luovuus pikemmin pakene, kuin lähestyy? Voi sellaisesta tietysti syntyä oikeaa taidettakin.

Omakuvan hahmottelu ensimmäisessä vaiheessa

Lohduttavaa oli lukea, kun Mazzarella itse totesi, että hän on jättänyt paljon pois tarinastaan. Sisäinen valo loistaa siitä, että tuntee itsensä niin varjoissa kuin valossakin. Viimeinen lause oli oma lisäykseni. Ulkomaailmankin valo on jo lisääntynyt. Se houkutteli minut maalaamaan. Tällä kertaa omakuvaa: harjoitelmaa kauan suunnittelemaani työhön.

Omakuvan maalaaminen tuntui paluulta Eevan tunneille. Jatkan muutenkin siitä mihin silloin jäin: huomasin sortuneeni taas pikkutarkkaan töpsöttelyyn, etenkin oikeassa kädessä. Onneksi tämä onkin hahmotelma. Siihen ei tarvitse suhtautua niin arvostelevasti!

Kuu loi oman säväyksensä Senaatintorin valomaailmaan

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Oma taide, Päiväkirja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

2 vastausta artikkeliin: Pimeyden ytimessä

  1. Olga sanoo:

    Kultainen syksy. Saako sen omaksi?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s