Katseen alla

Ateneumin Lapin taika -näyttelyyn liittyvästä keskustelusarjasta 2. marraskuuta jäi erityisesti mieleen Outi Pieskin huomio, että luonnossa yksin käyskennellessään voi tuntea miten joku tai jokin seuraa kulkijaa. Vastaavasti kun katsoja katsoo taideteosta tai maalausta, – voi ajatella sen katsovan takaisin. Joihinkin teoksiinsa hän kertoikin kuvanneensa silmän tai silmiä kuvaamaan tuota teoksen katsetta. 

Äkkiseltään ajatus tuntui lennokkaalta fantasialta, mutta luontokokemuksen voin täysin allekirjoittaa. Pienestä kotikirjastostani sattui käteeni taidehistorian metodologiaa käsittelevä kirja ’Katseen rajat’. Arja Elovirta kirjoittaa artikkelissa Katseen kuviteltu viattomuus, että ”Lacanin mukaan ihminen voi kuvitella olevansa havaintomaailmansa keskus, mutta tosiasiassa tapa kokea on läpeensä sosiaalista. Opimme näkemään siinä kuin puhumaankin. Tässä mielessä jopa hengettömät objektit ikään kuin katsovat takaisin, ovat suhteessa minän perusrakenteeseen.” (*

Aikakoneista näyttelyyn eivät ehtineet valmistua käkikelloteos, jossa olisi ollut vain käen ääni (kellon ”palkeet”) ja toinen finfoam levylle kaavailemani työ, joka työnimeltään on ”mitä jäljelle jää”. Kumpaakaan en ole edes aloittanut työstämään; pyöritellyt vain mielessäni. Jälkimmäisen työn tekeminen ei lähtenyt käyntiin, kun en keksinyt itseäni tyydyttävää motiivia liittää aikomani osat yhteen.

Jälkeen jääneet kappaleet ovat suikaleita näyttelyn töistä, pyöreitä pakkauksien kosteutta kerääviä nappeja ja jäljelle jääneet kalenterin lehdet. Alusta alkaen tuntui selvältä, että työssä on kaksi perusmuotoa: suorakaide ja ympyrä, koska se on pari ensimmäiselle aikakoneelle. Jostain syystä tämän työn kohdalla aloittamisen ehdottomaksi kynnyskysymykseksi nousi – miksi? Kysymykselle ei tuntunut löytyvän yksiselitteistä vastausta. Siksi työ ei päässyt edes alkuasteelle.

Mitä jäljelle jää saa olla siis tuo teoksen katse: kuvatkoon se tekijän suhdetta teokseensa ja sen vastavuoroista katsetta tekijäänsä. Toteutus on luku sinänsä, mutta kun idea, materiaalit ja syy ovat kasassa, niin tarvitaan enää vain aikaa, niin tämä työ putkahtaa maailmaan.

*) Arja Elovirta, s. 87. Katseen kuviteltu viattomuus. Katseen rajat, taidehistorian metodologiaa. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus 1998.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s