Muurin vieraita

Muuri on ollut vastaanottavainen vierailijoille. Ensin tulla viuhotti Suojelusenkeli. Hänen siipensä tuskin mahtuivat eteiseen. Kun eteisestä oli selvitty peremmälle, joimme keittiössä kahvia monta tuntia. En tiedä mistä hän tulee ja mihin hän menee, mutta elämä on alkanut tuntua autuaalta ja näyttää selkeältä.
Hän sanoi antavansa minulle lahjastani loputkin.
Kysyin, – minkä lahjan? Mitkä loput?
Suojelusenkeli, – tiedät sen sitten!
Nyt odotan lahjan loppuosaa, jotta tietäisin mikä on alkuosa ja voisin olla levollisempi.

Seuraavana yönä näin ahdistavan unen Atesta. Aamulla soitin hänelle. Atte oli sairauslomalla. Hän tuli kuoharipullon ja kriisin kanssa. Että uni osui nappiin! Seuraavana päivänä Atte tuli taas ja me söimme pahaa salaattia ja vielä kurjempaa kanaa. Epäonnistuin täysin ruuan valmistuksessa, muttei se haitannut sillä joimme jälleen kuoharipullon ja kuuntelimme Renaud García-Fonsia. Atte lähti ja minä maalasin Suojelusenkeliä, näyttää pikkuisen pirulliselta.

Ovikello soi taas. Käytävässä seisoi etäisesti tutun näköinen mies. Tuttu mies, mutta ties mistä. Hän hymyili kauniisti samalla kun mutristi nimeä suustaan. Jäi kerta kaikkiaan ymmärtämättä. Hän tyrkkäsi kukkapuskaa edellään.
Onkos tämä nyt varmasti oikeaan osoitteeseen? – kysyin hämmästyneenä.
Mies, – on, on, Aila.
Minä, – tunnemmeko toisemme?
Mies, – olipas hauska, hah haa, viimeksi tavattiin antinpäivänä täällä.

Siinä vaiheessa olin alistunut muistimenetykseeni enkä enää kysellyt. Varsinkin kun miehellä oli leivokset ja kuoharia. Siis hänen täytyi olla melko selvillä tavoista. Ei tietenkään minun, vaan oletettavasti teidän tai toisinpäin.

Pahaa salaattia oli vielä, söimme ensin ja joimme toki myös. Hän ei väännellyt kasvojaan eikä näyttänyt hirmuisen pettyneeltä ruuan suhteen, siis ei varmaankaan ollut koskaan maistanut keitoksiani. Leivot löivät ilmassa leikkiä, oikein taivaallista ja keskustelu oli niin ihanaa. Lopulta mentiin Muurin baariin konjakeille.

Siinä kaikessa tohinassa unohdin kysyä kuka kumma hän onkaan. Ainakin tiesi missä olette ja arveli joskus kenties poikkeavansa. Puolipitkä, tuuheahko tumma tukka, harmaasilmäinen ja jotenkin ulkomaalaisen oloinen. Kenties aksentti tai jotain. Terveisiä keltä lie.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Räiskeitä. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s