Kurkistusreikä aiempaan

Katselin aamulla pyykkipäivän jälkiä: makuuhuoneen oven karmille kuivumaan ripustamaani mustaa lakanaa. Mieleni oli täynnä tyytymättömyyttä. Asunnossa ei ole tilaa ripustaa lakanapyykkiä näkymättömiin. Tyytymättömyys haihtui, kun mieleeni välähti, että oveen ripustetusta lakanasta saa oivan taustan kuvata kotioloissa Ilma I -niminen vanha työ.

”Ilma” kuuluu neljän elementin sarjaan. Luulen, että teoksen syntyyn vaikutti opiskelijatoverin kurssityö. Arkinen esine oli innoittanut Lamiaa. Hän oli löytänyt kirpputorilta vanhan silitysraudan. Siihen hän liitti höyhenistä rakentamansa siivet. Teoksen nimi oli muistaakseni Ikaroksen siivet. Kekseliäs katsoja saattoi tavoittaa työn idean pelkällä tarkastelulla, mutta kurssin opettaja Marjo Remes kehotti kokeilemaan teosta, jolloin sen idea tuli käsinkosketeltavaksi. Ikaroksen siivet olivat lyijynraskaat!

Suunnitellessani ”Ilmaa” höyhenet tulivat mieleeni kuvaamaan ilman keveyttä. Valkoisuus kuvastaa puhtautta. Höyheniin on liitetty pieniä tiukuja, joiden toivoin helisevän Kemin Kulttuurivoimalan tilassa, joka oli melko vetoinen. Paljastan vielä, että teos on tarkoitus ripustaa vaakatasoon, mutta kotioloissa se vie liikaa tilaa.

Työn pari on Ilma II, joka kuvaa saastunutta ilmaa. Siinä höyhenet olivat tummia ja työssä kuvattu oranssi pallo, aurinko, on osittain harmaan savusumun peittämä. Katsojat tulkitsivat sen iltanäkymäksi tai kuutamoksi. Ilmastopoliittinen kannanottoni ei onnistunut, mutta tulkinta oli lohdullisempi kuin oma ajatukseni.

Ilma I, kokoomateos, akryyli kankaalle 2007

Neljä elementtiä oli leikki perinteisten ja muiden materiaalien välillä. Leikkiin yhdistyivät myös muodot. Kolmion kärki pyrkii ylös kuin kevyt ilma. Omasta mielestäni Ilma I ja Maa olivat sarjan onnistuneimpia töitä. Vesi ei ikinä tyydyttänyt minua ja siksi se on kokenut monta muodonmuutosta eikä vieläkään tunnu löytävän vedellistä muotoaan.

Ikuisesti minua kalvaa epäilys, voiko tekniseltä taitavuudeltaan rajoittunut taiteilija leikitellä vakavilla ja kunnianhimoisilla aiheilla. Järjen vastaus on, että totta kai voi ja juuri niin pitää tehdä. Nykyaikaisen taidekäsityksen mukaan taide on avoin kenttä erilaisille ja kaikentasoisille tekijöille.

Elementtisarjan työt ehdottomasti kuuluvat seuraavaan näyttelyyn. Niissä kuvastuu aikaisempi tekemisen taso ja ideat, joista seuraavat nykyiset ja tulevat työt. Jokainen kehityksen vaihe on kiinnostava. Edellisen näyttelyn työt voi nähdä yhdessä uusien töiden kanssa aikajanana. Aikakone ei voi olla pysähtyneenä yhteen kehitysvaiheeseen. Se on kurkistusreikä aiempaan ja tulevaan. Juuri siksi se kiehtoo ihmismieltä.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Oma taide Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s