Ajatuksia mattolaiturilta

Vuoden aikana matto tuskin ehti likaantua niin paljon, että sitä olisi tarvinnut kuurata juuriharjalla. Keittiöateljeessa matto oli tosin saanut maaliroiskeita, joita mäntysuopa ei liuottanut. Taitaa olla alkydimaalia.

Mattojen pesu on terapeuttista puuhaa. Vuoden liat ja kuonat saavat kyytiä harjan edestä. Huuhtelu vie mennessään loputkin. Uusi saa tulla. Kun sain puhtaan maton keittiön lattialle, kotiin tulvahti raikas mäntysuovan tuoksu. Toivottavasti varpaat muistavat pesupäivän lämmön vielä talviaamuina keittiössä hääräillessäni.

Kuurattu matto on pehmeä ja entistä kuluneempi. Ajan kuluminen kuvastuu siinäkin. Keittiön matto taitaa olla valmiista kuteista kudottu, mutta kuvittelen että sen kuteissa on vanhoja vaatteita, joita on vuosia sitten kantanut yllään.

Keittiön matto valumassa Kivijärven rantalepikossa

Tänä viikonloppuna nautin venäläisten ystävieni kanssa Kaivopuiston Mattolaiturin tunnelmasta. Kostja kysyi, – ”onko tämä jokin installaatio”? Hän ihaili telineille ripustettuja mattoja. Venäjäksi käytävämatto on ’dorožka’ – ”pieni tie”. Lauantaipäivän viettäjien loputon virta lipui editsemme rantapromenadia jalan ja polkupyörillä; vettä pitkin purje ja moottoriveneillä. Vain pesupaikalla muutama pesijä huiski tarmokkaasti harjoineen. Välillä otettiin huikkaa siideritölkistä.

Puiston rento rytmi tarttui vieraisiin. Tunsin onnistuneeni kahvilan valinnassa. Suurkaupunkilaiset pysähtyivät katselemaan ja kuulivat vaihteeksi omat ajatuksensa. Toisaalta vieraiden kanssa näin itse kaupunkia uusin silmin. Sunnuntaisella ostoskierroksella huomasin ensimmäistä kertaa Aleksi 13 portaalin yllä kehräävän tytön ja karyatidi on sentään luonnollista kokoa suurempi!

Yksi Kaivopuiston mattotelineistä. Kuva Konstantin Kryštopov.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja, Tänään ajattelin Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s