Matkalla kertomukseen

Denis Diderot, Jaakko fatalisti ja hänen isäntänsä

Diderot kuljettaa romaanin päähenkilöitä kertomuksesta toiseen. Mistä he ovat tulossa ja mihin he ovat menossa, sillä ei ole suurtakaan merkitystä kun pääosaan nousevat matkan varrella kohdatut elämänkohtalot ja viihdyttävät tarinat. Jaakko itse suulaana miehenä yrittää päästää kertomaan omaa tarinaansa rakkauksistaan, mutta aina jokin tai joku keskeyttää hänet.

Viihdyttävintä kirjassa onkin rönsyilevä rakenne, joka on kuin ’kuva kuvassa’: majatalonemännät ja kanssamatkustajat vievät sankarit yhä uusiin tarinoihin. Matka on liima kertomusten välillä. Kertoja puhuttelee välistä lukijaa, kiusoittelee hänen uteliaisuudestaan tai nuhtelee malttamattomuudesta.

Luuletteko, että olisin suositellut kesälukemiseksi taidehistoriaa tai uutta valokuvausopasta. Ehei, rakas lukijani, teidän on nyt tyydyttävä tähän kirjallisuusvinkkiin, joka ei olekaan ihan huonoimmasta päästä! – Tähän tapaan. Mieleni tekee laittaa lauseen perään hymiö, mutta valistusajan kirjallisuudesta puhuttaessa se ei tunnu soveliaalta.

Sankaripari on yhtä erottamaton kuin Cervantesin surullisen hahmon ritari ja Sancho Panza. Don Quijote oli alun perin ritariromaanien parodia. Irvaileeko Diderot Spinozan jyrkän ennaltamääräytymisopin kustannuksella, kun hän laittaa Jaakon toteamaan jokaiseen tapahtumaan, että mikä on ylhäältä määrätty, se tapahtuu vääjäämättä.

Toisaalta Diderot kohtelee Jaakkoa lempeästi. Hän laittaa isännän kehumaan palvelijaansa epätavalliseksi mieheksi ja ylhäällä on kirjoitettuna, että vaikka pyöveliltä ostettu hevonen karauttaa järjetöntä laukkaa jokaisen havaitsemansa hirsipuun luokse ja lopulta karistaa ratsastajansa selästään, hän ei kuitenkaan loukkaannu vakavammin ja matka saa jatkua. 

Tarkoituksellisesti kertoja ei jätä pienintäkään seikkaa huomioimatta. Kertomus etenee tarkkana kuvauksena sankareiden, kertojan ja lukijan (!) tuntemuksista. Tästä kumpuaa hykerryttävä huumori. Majatalon emännän kertoessa markiisitar de la Pommerayen tarinaa talon palvelusväki tai isäntä jatkuvasti keskeyttää kertomuksen juoksemalla huoneessa. Missä ovat aitan avaimet? – Kirstun päällä. Niin, mihin jäinkään… Tämä ominaisuus tekee runsaan kahdensadan vuoden ikäisestä romaanista hämmästyttävän modernin kertomuksen.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s