Lennähti jonnekin, mistä tulikaan

Baby blues sarjakuvan pikkupoika Saku ihmetteli yhdessä viime viikon Metrolehden stripissä leluautoaan. Isosisko kyseli veljeltään, mikä lelussa on vikana. ’Ei mikään’ oli vastaus, on vain ihme, että se on vielä viikon kuluttua ehjä. Pienenä tutkin uusien lelujen toimintamekanismia usein sillä seurauksella, että ne särkyivät. Tutkimusinto ei rajoittunut vain leluihin. 

Uudet lelut inspiroivat heti kokeilemaan. Opiskeluystäväni tokaisi kerran leikkisästi, että se jolla on lopussa eniten leikkikaluja, on voittaja. Taisin silloin liian tohkeissani esitellä juuri hankkimaani miniläppäriä. Paras leikkikalu on kuitenkin mielikuvitus. Kuusenkävyt olivat joskus lapsuudessa lehmiä: hienot leikkikalut eivät välttämättä siivitä mielikuvitusta. Joskus niistä on kuitenkin apua. Viikonloppuna sain kokeilla ystäväni hankkimaa Black and deckerin hiomahiirtä.

Pienen silitysraudan oloinen sympaattinen laite sopii hyvin käteen. Hiiri pysyi onneksi ehjänä testikierroksen loppuun asti. Kokeilun kohteena oli aiemmin maalattu lauta, jonka maalaus sai hionnasta aivan uudenlaisen struktuurin. Lauta oli kuitenkin kovin pieni kokeilualusta. Onneksi sain purkaa intoani vielä hiomalla kaksi puutarhatuolia.

Työtä on käsitelty siveltimellä, sitten valuttamalla maalia, kaapimalla liikoja pois raejuustopurkin kannella; sitten kaivertimilla, hiomahiirellä ja jälleen maalaamalla siveltimellä.

Työn välivaihe ennen kaiverrusta muistutti Câmara de Lobosin kalastajakylän veneiden kylkilautoja. Näitä veneitä Winston Churchill oli maalannut eläkepäiviään viettäessä Madeiran saarella. Lobosin vaikutelma syntyi rehellisesti sanoen, kun tuskastuin öljymaalin emulgoituessa ja paakkuuntuessa alkydimaalin vaikutuksesta. Geometriset kuviot saivat kyytiä purkinkannella ja tulos oli, – punainen levy.

Hiomisen jälkeen alkuperäiset suorakaide- ja ympyrämuodot tulivat esiin. Juoksettunut maali osoittautui kuivuttuaan kovimmaksi. Teoksen työnimi kuvaa sitä, että inspiraatio ja päämääräkin on välillä hukassa. Se on lennähtänyt ties minne. Siivet tulivat kuvaan cityhuuhkajien ja Teiskon pihalta löytyneiden sulkien myötä. Ensin ajattelin liimata sulat työhön, mutta epäilin sen kestävyyttä.

Siinä mielessä työ kuuluu aikakoneiden sarjaan, että sen maalikerroksista voi lukea eri vaiheita. Esittävästä kaiverruskuvasta huolimatta kyse on puhtaasti maalaus- ja työstöjäljistä kellarista löytyneellä kirjahyllyn levyllä. Ei sen enempää eikä sen vähempää. Valmiin työn nimi voisi olla lyhyesti lento. Musiikkiterminä se tarkoittaa hitaasti.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Oma taide Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s