Täydellisyyden tavoittelun kirous

Viimeisen ammattikorkeakoulun kurssin suorittaminen oli käänteinen rimanalitus. Olin asettanut itselleni piilotavoitteen oppia olemaan itselleni lempeä ja lepsuillen päästää käsistäni huonon tai korkeintaan keskinkertaisen työn: suorittaa kurssi rimaa hipoen. Sain arvosanaksi nelosen! Loppuraportin, jonka itse arvelin olleen surkea, osa-arvosana oli viisi.

Sen sijaan, että iloitsisin hyvästä arvosanasta, lopputulos kaihertaa mieltä. Hyvään tulokseen tähtääminen tai parhaansa yrittäminen ovat sinällään hyviä asioita. En väitä, että mitä teen, on täydellistä tai aina edes hyvää, – kaukana siitä. Kyse onkin asenteesta, joka alkaa olla ongelma. Täydellisyyden tavoittelu on väsyttävää ja turhauttavaa, sillä siihen ei milloinkaan voi yltää. Pahimmillaan työn aloittaminen viivästyy tai sitä ei aloita ollenkaan, kun asettaa tuloksille liian korkeat tavoitteet. 

Lukion kolmannella luokalla halusin jättää pitkän fysiikan pois ainevalikoimastani, kun viimeisen luokalla kolmen kurssin arvosanat olivat parhaimmillaan kuusi. (Tuolloin siis arvosteluskaala oli neljästä kymmeneen). Aineen poistamiseen kurssisuunnitelmasta tarvitsi kuitenkin opettajan suostumuksen. Vastasin Raimolle, hänen kysyessä syytä aineen vähentämiseen, etten tulevana kielenkääntäjänä tarvitse fysiikkaa mihinkään.

Juuri tuohon näppärään vastaukseeni älykäs opettaja tarttui ja vastasi, että kielenkääntäjänähän minä juuri tarvitsen fysiikkaa: miten ilman minkäänlaista käsitystä asiasta voisin kääntää jotain teknistä tekstiä. Lupaa ei hellinnyt. Ehkä fysiikasta oli hyötyä, kun ensimmäisessä harjoittelupaikassani käänsin esikannattavuussuunnitelman öljyputken rakentamisesta.

Tarinan opetus oli se, ettei edes tarvitse olla edes hyvä jossain, niin silti siitä voi olla hyötyä tai iloa. Täydellisyys joutaa roskakoriin ja sinne sen olen jo heittänytkin, mutta se näyttää pompsahtavan sieltä aina silmille uudelleen ja uudelleen.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luovuudenhoidon korit, Päiväkirja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s