Mistä ei voi puhua, siitä on vaiettava

Blogini vuosipäivä hurahti ohi huomaamatta. Se ei tuonut tullessaan välähdyksenomaista juhlapäiväkirjoitusta. Harventunut kirjoittaminen nostaa rimaa: seuraavassa kirjoituksessa ajatuksen lennon täytyy huikaista. Kirjoittaminen odottaa. Ajatukset kiertävät urautunutta rataa.

Hain uutta näkökulmaa kuvatessani Metsäkulman talon portaikkoa: tällä kertaa talon nurkalta vastavaloon navetan suuntaan. Portaiden kuvaaminen taloa kohti on tausta perhe- ja sukukuville. Portaille on asetuttu milloin suuremmassa, milloin pienemmässä kokoonpanossa.

Eevi-mummolla katselimme ”kuollehien albumia”. Mummo alkoi koota hautajaiskuvia ja kuolinilmoituksia yhteen albumiin vaarin kuoleman jälkeen. Joidenkin hautajaisten jälkeen sukulaiset kokoontuivat Metsäkulmalle ja asettuivat kuvaan, – tietenkin portaille. Vihtorin hautajaisten jälkeiseen porraskuvaan olen minäkin ilmestynyt isäni syliin. Vuosi on 1970.

Nämä hautajaiset toivat esiin raskaita ja katkeria muistoja. Kiinnostava tarina isoäidin isästä vaivaa mummon mieltä vielä vaikka tapahtuneesta on kulunut kohta vuosisata. Ankara opettaja sai aiheen kiusata pientä oppilasta. Toisen albumin kuvista yksi esittää Vihtoria Riku -nimisen oriin kanssa. Kantakirjaori oli aikansa Rolls Royce. Sillä erotuksella, että hevonen toi isäntänsä kotiin tämän väsähdettyä ohjastamiseen.

Nykyisiin arkipäivän pieniin vastoinkäymisiin mummo suhtautuu huumorilla. Lounaaksi keitetty peruna lipsahti käsistä lattialle juuri kun hän oli saanut sen kuorittua. Noustessa poimimaan lattialle karannutta lounasta, mummo astui sen päälle. ”Ikimaailmas meil ei ennen olis syöty lattialle pudonnutta perunaa, mut minkäs autto”. Sisusta oli kumminkin puhdas ja peruna ainut. Mummo kertoi tarinan niin tarttuvalla naurulla, että se kuulosti mukavalta jutulta. Kun elää tarpeeksi pitkään, ei tarvitse ottaa itseään eikä maailmaa niin tosissaan.

Raparperin lehdet punkevat maasta ensimmäisinä

 

Koleana vapunpäivänä sinivuokot eivät rohjenneet aueta

 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s