Jääkukkia

Joulukuun loppupuolen valo tuskin läpäisee lumesta raskaan taivaan. Kauas yli talonharjan kasvaneet pihakuuset kurkottavat kohti taloa. Kuisti on uusi. Vanhan kuistin sokkelissa oli kolo, johon menimme piiloon. Serkku jysäytti häntäluunsa liukuessamme heinäladossa huimaa vauhtia kasan päältä. Itkua pidätellen kyykimme kuistin alla. Kukaan ei koskaan saisi tietää heinissä peuhaamisesta kunnes niskassa kutittava pöly antaisi meidät ilmi.

Avain on paikoillaan. Orava oli kerran pudottanut sen, isä sanoo. Kuistilla tuoksuu kylmä hengitys. Jääkukat ovat muuranneet ikkunat umpeen. Otan kameran esille ja pidätän hengitystä, ettei hengityshöyry tulisi kuvaan. Kyökissä on vanha tuoksu. Seinäpahvit ovat kupristuneet entisestään. Vanhan seinäkalenterin sivu on jäänyt osoittamaan heinäkuuta.

Pikkuladon pellolla niitetty heinä ratisee jalkojen alla. Nappulapoikina laitamme seipään alimpaan reikään kapulan ja heitämme viereen kaksi tai yhden kapulan riippuen kuinka monta reikää seipäässä on. Yritämme välillä nostaa heiniä seipäille, mutta painava hanko vaappuu pienissä käsissä. Muovipiikkinen harava on helpompi käsitellä.

Mamma tuo työmiehille korin, jossa on kotikaljaa ja kahvia lasipullossa. Leipien päälle mamma on levittänyt paksusti voita ja lätkäissyt päälle makkaralohmon. Pappa juonistaa saran päästä. Hän raottaa käsiään, joiden välissä on pieni sammakko. Sammakon sydän tykyttää kiivaasti, koko eläin tärisee ja katselemme sitä uteliaina. Paa se pois, mamma tuiskaisee. Ja pese kätes!

Mustaojan vesi on ruskeaa, mutta kirkasta. Jokainen pohjan kivi näkyy selvästi. Laskuoja saa alkunsa suosta, virtaa peltojen laitoja pitkin ja pienenladon pellon ohi. Vesi on kylmää ja virtaa niin nopeasti kalliopohjan päällä että silmissä vilisee. Pappa nostaa ojasta vettä ja kantaa sen tien toiselle puolelle saaviin. Vasikat juoksevat honkkelein jaloin ja ryystävät vettä kuuluvasti.

Kävelemme ojan piennarta kotiin. Ketunleivän kirpeä maku kutittaa kieltä. Metsä aukeaa pelloksi, jonka takana talo odottaa. Pappa osoittaa saran laitaa. Tässä on haudattu lehmä, joka räjähti. Lehmä pullistui ja pullistui kunnes kuului kaamea posahdus ja sorkat ja sarvet levisivät pitkin peltoa. Niin sen on täytynyt tapahtua. Jos lehmät syövät liikaa tuoretta apilaa ei mikään estä niiden satoja mahoja pullistumasta ja lopulta ne posahtelevat tuusan nuuskaksi.

Kun olemme kuoriutuneet hikisistä vaatteista, niin pappa ojentaa juhlallisesti vaatekaapin kätköstä Marianne karkin. Höyry piirtää huoneessa hengityksen kuvan, käsi tuskin aavistaa uunin kyljestä tulipesän sisällä tohottavan tulen lämpöä. Salin lattialla ei saa leikkiä pikkuautoilla, lattia naarmuuntuu. Autot ovat kaupungin leikki. Koivuparkettia jäljittelevä muovimatto on käpristynyt saumoista ylös. Painan jalalla törröttävää saumaa. Kun nostan jalkaa, se nousee taas ylös.

Isä kaivaa tuhkasta kuuman perunan ja halkaisee sen. Kuuman perunan tuoksu täyttää nenän ja kitalaen. Haukkaan perunaa henkäillen kuumuutta pois. Risunuotio on ihan talon lähellä, mutta tuntuu kuin olisimme retkellä jossain kaukana.

Ladon ovi on jumissa. Kun painan koko vartalon voimalla, pyörät kirskahtavat haluttomasti ja ovi liukuu valittaen sivuun. Lattialla on kuivaa pölyä ja oven raoista tuiskuttanutta lunta. Heinä ei tuoksu. Setien ja tätien käytöstä poistetut kaapistot ja huonekalut väistelevät traktoria ja isän rekisteristä poistettua autoa. Navetan puolella vasikoiden karsinassa on halkopino lattiasta kattoon.

Tulen karjakeittiön kautta ulos ja painan ladon oven takaisin kiinni. Heinät ovat valkoisissa paaleissa kauniissa rivistössä pellon laidassa. Pellot on vuokrattu Hannelelle. Uusi aika kuoriutuu valkoisista dinosauruksen munista. Huoneissa on lämpö vähän noussut. Isä painaa oven kiinni ja heilautan kättä hyvästelläkseni ylipitkät pihakuuset.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Räiskeitä Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s