Talviseisaus

Matkalla pysähtyy joskus tahtomattaan. Maailman peittyessä lumeen, tuntuu sopivalta antaa myös töiden odottaa hyllyllä, ajatuksen levähtää ja kypsyä itsestään. Vaikka mitään kypsymistä ei tapahtuisikaan ja pysähdys veisikin taaksepäin tai tieltä sivuun, niin kimpsut ja kampsut on koottava jälleen kasaan ja jatkettava matkaa. Reppu tuntuu yhtä tyhjältä kuin vatsakin. Lisääntyikö ymmärrys, mihin jäinkään?

”Мело, мело по всей земли”, – säe Pasternakin runosta, jota Johanna Hulkon romaanin, Säkeitä Pietarista päähenkilön, Annan, fonetiikan opettaja laittaa oppilaitaan toistamaan, sopii tähän päivään. Mutta miten kääntää ”mesti” verbi suomeksi, niin että siinä olisi sama pehmeys ja samanaikainen talven armottomuus. Venäjäksi lumi lakaisee pitkin maata. Kerrankin vokaalivoittoinen suomi kuulostaa kovalta: pyryttää ja tuiskuttaa ei kuvaa samalla tavalla sitä väistämätöntä pehmeyttä, johon kaupunki uppoaa.

Otin Hulkon romaanin sattumanvaraisesti kirjaston keskikäytävällä olevasta hyllystä. Kirjan kannen tummanruskea väri ja ornamenttikuviot houkuttelivat tarttumaan siihen: ne tuovat Pietarin tuoksun ja rakennukset mieleen sellaisina kuin minäkin ne muistan. Annan Pietari on selvästi muutamaa vuotta minun Pietariani aiempi kaupunki, mutta silti tunnistan sen pimeyden ja valon, ikuisesti kosteat rappukäytävät.

Kun ajatuksissa nousee Graždanskij prospektin metroasemalta kadulle, niin vieläkin näkee kaasuvesiautomaattien rivin, vaikka nykyään siellä varmaan kohoaa kiilteleviä kauppakeskuksia. Automaatti surauttaa viidellä kopeekalla lasillisen vettä ilman siirappia tai viidellätoista siirapin kanssa. Lasi on kumollaan automaatin päällä. Tuhannet metron ohikulkijat ovat käsitelleen mukia ja nostaneet sen huulilleen sammuttaakseen janonsa.

Tuntuu kohtalon ivalta saada Versacen ja Guccin kiillottamasta Pietarista viikkokausia kestävän turistiripulin, joka provosoi paksusuolen tulehduksen. Nälkäisenä on mukava kuitenkin kääriytyä torkkupeittoon ja lueskella kirjaa, kun joulusiivous tai muukaan turha energiapurkaus on lumihiljaisuudessa liioiteltua elehtimistä.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s