Muumitalo marraskuussa

Muumitalossa on hiljaista marraskuussa. Ystävämme ovat valmistautuneet talveen syömällä vatsan täyteen havunneulasia. Nipsu kuorsaa jo äänekkäästi, muutkin löytävät pian mukavan makuukuopan patjastaan ja tuhisevat tyynynkulmaansa. Kellot toisensa jälkeen lakkaavat lyömästä.

Taukanniemessä on samanlainen tunnelma. Sataa hiljalleen lunta, joka jää varvuille pitsinohueksi harsoksi ennen kuin vielä kuitenkin sulaa. Avaan oven varoen, etteivät mökkitontut pelästy yllättävän myöhäistä vierailijaa. Kaikki on paikoillaan. Erotukseksi muumitalosta patterikellot raksuttuvat uskollisesti aikaa. Ne ovat vielä kesäajassa, mutta kesän touhukkuus talosta puuttuu.

Maa on martaalla. Kaikki metsässä ei ole kuollutta: palokärki naputtelee lähipuussa, yksinäinen kurki töräyttää kutsuhuudon ja parvi vastaa sille jostain; talitianen pyörii uteliaana kun kävelen mökin lähimaastossa. Marraskuinen kesämökki on omiaan tila pelkkää olemista varten. Ei ole ylenmääräisesti virikkeitä tai mahdollisuuksia tekemiseen. Ilta hämärtyy pian ja silloin saunan pehmeä löyly ottaa lämpöiseen syleilyynsä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Olen haltioitunut ensilumen sattumisesta mökille tulemiseeni ja ryntään kameran kanssa kuvaamaan sananjalkoja. Lumipitsi tuleentuneen ruohon päällä on kaunista. Hätäillen kiirehdin kuvaamaan, ehkä lumi sittenkin sulaa hetkessä! Valokuvausinto saa minut epäilemään omia ajatuksiani olemisesta. Kuvatessani en olekaan enää osa syksyistä luontoa, vaan metsästäjä joka kerää rajaamiaan otoksiaan muita käyttötarkoituksia silmällä pitäen. Kuten nyt tämän kirjoituksen kuvitukseksi.

Haaveeni on olla Kivijärvellä sen vetäytyessä jäähän. Järven vonkuna ja pauke liittyisi osaksi äänimuistikuviani. Tällä kertaa sitä tuskin tapahtuu: lämpötila pysyttelee nollan tietämillä, mutta ei mene sen ali. Taivas on pilvessä ja lumisade jatkuu. Märät hiutaleet ripisevät hiljaa maahan kun talvi hiipii nurkille.

Sen sijaan tutut äänet ympäröivät minua: kiukaan sihahdus, ämpärin loiskahdus rantaveteen ja saunassa padan kannen läpättävä metallinen ääni kun nostan sitä sekoittaakseni pesuvettä. Tästä tiedän olevani Taukaniemessä.

Kun huomenna painan mökin oven kiinni, talo kylmenee nopeasti. Mökin kotitontut jatkavat keskeytynyttä talvilepoaan. Myöhemmin tuuli muovailee terassin eteen linjakkaan kinoksen. Mökki nukkuu muuminunta ja kellot raksuttavat talviaikaa.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s