Vera, Nadežda ja Ljubov’

Keskimmäinen osa triptyykistä valokuvaluonnoksena

Pakanallisen karvapäägalleria ”kotialttarin” vastapainoksi teen kristillisen alttaritaulun. Tähän työhön ajattelin käyttää tuttua tutumpia symboleita kristinuskon peruskuvastosta. Meillä kotona on jo pitkään olleet pietarsaarelaiset joulukoristeet: risti, sydän ja ankkuri ripustettuina ikkunaan itsenäisyyspäivästä loppiaiseen. Silkkipaperi on haalistunut ja osissa jo rispaantunutkin. Ajan kuluminen kuvastuu niissä, mutta sitä rakkaammiksi koristeet ovat käyneet.

Maalaan kolmiosaisen työn alkydimaaleilla yhdelle roskiksesta keräämistäni hyllylevyistä, jonka leveys on noin 90 cm. Kirjoittaminen uskonasioista tai Jumalasta saa minut hyvin epävarmaksi ja varovaiseksi. Se tuntuu niin kovin intiimiltä. Omien ajatusten esittäminen näissä asioissa tuntuu myös tungettelevalta ja tuputtamiselta. Kulttuurihistorian näkökulmasta minun maailmaani kristinusko ja luterilaisuus kuuluvat kuitenkin erottamattomasti. Tuo lause oli vielä helppo kirjoittaa ja tuoda julki. 

Se tunne, jonka kuitenkin haluan tuoda esiin on se, että minun elämäni on ollut täynnä rakkautta. Vanhempien, sisarusten ja isovanhempien rakkautta; ystävien ja minua rakastaneiden ihmisten rakkautta. Tunnen, että itse elämä ja olemassa oleminen on maailmankaikkeuden, tai no – jos haluat niin – Jumalan, rakkautta minua kohtaan. Minussa on henki ja ruumis yhdessä kimpussa. Luovuudestani ja elämän voimastani ja halustani huolehtiminen on vastarakkautta tuolle maailmankaikkeuden rakkaudelle. Aina se ei ole yhtä helppoa tai selkeää. Sen vuoksi teen muistutuksen siitä itselleni tämän työn muodossa. 

Yllä mainitsin, että olen kulttuurini erottamaton jäsen, siksi tässä työssä lainaan nyt näitä tuttuja symboleja. Hengen ja ruumiin mainitseminen erillisinä olioina sekin on tietysti hyvin länsimainen ja kristinuskoon perustuva tapa hahmottaa olemista. Mutta tehtäväni ei olekaan ilmaista olemassaolon perimmäistä olemusta, haastaa dikotomioita, vaan heijastaa omaa maailmankuvaani. Se että suhtaudun siihen ja itseeni hellyydellä ja arvostaen ei tarkoita sitä, että pitäisin sitä jollain tapaa parempana tai totuudellisempana.

Aloitan työn mahdollisesti vasta ensi vuoden puolella: sitä ennen on vielä ensimmäinen ja toinen aikakone ja ehkä muutama pienempikin työ. Halusin kuitenkin kirjata muistiin nämä hahmotelmat jo tässä vaiheessa. Venäjäksi usko, toivo ja rakkaus ovat naisten nimiä: Vera, Nadežda ja Ljubov’. Nimet ovat myös ortodoksisessa kristillisessä kalenterissa ja sen vuoksi vakituisia suosikkinimiä tytöille.

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Oma taide Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s