Hirkkapolkkaa hiekkalaatikolla

Kun olimme alle kouluikäisiä, äitimme virkkasi meille 70-luvun puolivälissä joululahjoiksi sorminuket. Niiden piti olla karhuja, mutta koska ne erehdyttävästi muistuttivat minun ja sisareni mielestä hiiriä, niin kutsuimme niitä hirkkapolkiksi. Nimitys oli ehkä väännös hiiripolosta, tästä en ole varma. Se ei ehkä ollut äidin virkkuutyölle mairitteleva nimitys, mutta rakkaita leluja niistä tuli. Hirkkapolkat joutuivat aina ihmeellisiin seikkailuihin, jotka olivat varmasti saaneet vaikutteita Tove Janssonin muumitarinoista. 

Minun hirkkapolkkani oli musta ja siskoni hiiri ruskea. Naamat ja niiden suuret korvat olivat valkoiset. Ehkä juuri ne korvat saivat meidät tulkitsemaan ne hiiriksi. Alun perin niillä taisi olla kaulassa punaiset rusetit, mutta leikkien tuoksinassa ne irtosivat. Seuraavana jouluna sain vielä yhden hirkkapolkan lisää perheeseen, mutta joulukiireiden alla äiti ei ollut ehtinyt virkata sille korvia. Sen vuoksi kolmannesta vihreästä hiirestä tuli kolmikon juniori, sellainen Nipsun tyyppinen arkajalka. Eihän sille ollut edes korvia ehtinyt kasvaa! Kerran minun musta hirkkapolkkani joutui todelliseen seikkailuun, kun se katosi mammalassa eli isänäidin luona. Katoamisesta tuli tietenkin suuri suru, mutta sitä suurempi oli ilo, kun se löytyi seuraavana kesänä hiekkalaatikosta. Hiiripolo oli koko talven viettänyt kaivautuneena hiekkaan. 

Ensimmäinen aikakone ei etene viimeistelyyn saakka, ennen kuin olen saanut hankittua työlle taustalevyn, jonka avulla saan sen oiottua. En ollut ottanut huomioon, että polymeerilevy käpristyy maalin kuivuessa. Teos on vain aavistuksen verran kovera, mutta kuitenkin sen verran, että se haittaa kehystämistä. Taustalevyhankintaa jahkaillessani aloitin työstää kahta hiekkalaatikkoa. Ensimmäisen työnimi on ”Kannettava hiekkalaatikko I, muisto kesäisestä rannasta”. Toinen iskevämpi ehdotus on ”Kesän muisto” tai kolmas – fiinimpi, kirjallisuuteen viittaava ”lake Kivijärvi revisited”. Resepti on alla. 


Tarvikkeet:
 


Kivijärven rannan karkeaa soraa 1 litra
Käytetty pienikokoinen hedelmälaatikko
Hienompaa hiekkaa 1 dl
Pala polymeerilevyä
Alkydi-, akryyli- ja öljymaalia
Ohenteena lakkabensiiniä
Liimaa
 

 

Esivalmistelut: mitä turhia, käydään suoraan työhön käsiksi! No, maalit sekoitetaan ja ohennetaan. Valmistus: ensin maalataan ulkosivut pohjustaen akryylimaalilla ja sen kuivuttua alkydimaalilla, joka on sävytetty harmaaksi jäljitellen kiven tai kallion väriä. Märälle maalille räiskitään bensiinilakalla ohennettua öljymaali-pisaroita, niin että maali leviäisi. Lisäksi tupsutellaan kuivalla pyöreällä pensselillä väripigmenttiä. Sisäsivut maalataan akryylimaalilla. Sivujen valmistuttua leikataan polymeerilevystä sopivan kokoinen välipohja, että soraa ei tarvitsisi niin paljon. Tämä päällystetään liimalla ja päälle kaadetaan hienoa hiekkaa. Toistetaan niin monta kertaa, ettei levyn valkoinen väri kuulla läpi. Lopuksi kaadetaan Kivijärven rantasora laatikkoon.

Tarjoiluehdotus: erityistilaisuuksia varten sora voidaan lämmittää, jotta hiekkalaatikon käsituntuma vastaa kesäisen kuumaa rantahiekkaa.
Valmistusaika: noin viikko, koska alkydimaalin täytyy jokaisen maalauksen jälkeen kuivua ainakin kosketuskuivaksi, niin päivässä voi maalata vain yhden sivun asiattomien valumien välttämiseksi. 

Hiekkalaatikko kuuluu aikakoneiden sarjaan siinä mielessä, että se on ennakoiva kone: siinä vaiheessa (toivottavasti vasta pitkän ajan kuluttua) kun minulla ei enää ole mahdollisuutta käydä Kivijärvellä, niin siitä on pieni muisto rantahiekan muodossa. Toisaalta työllä on myös yhteys lapsuuden leikkeihin. Lapsena kaikenlaiset rasiat, laatikot ja kirstut kiehtoivat minua. Lapsuuden Kouvolan kodin lattiaremontin aikana piilotin uusien lattialankkujen alle Strepsils-peltirasian, joka sisälsi jotain pikkutilpehööriä. Jonkinlainen aikakapseli siis, aikakone sekin. Hiekkalaatikossa polymeerilevy salapohjana tuo yllätyksen teoksen tarkastelijalle. Jos hän nostaa laatikkoa, se onkin huomattavasti kevyempi kuin voisi kuvitella, jos se olisi täynnä soraa. Kuumien rantakesien muistot ovat kevyitä kantaa.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Oma taide, Reseptit Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s