Aika kone

Siitä huolimatta, että valmistuva teos ”Vapaus ajan kahleista” näyttää toistaiseksi juuri siltä, minkälaiseksi olin sen kuvitellutkin, mieleni valtaavat epäilykset. Onko työ minkään väärtti? Kertooko se katsojalle siitä, mitä olen halunnut kertoa?

Yksittäistä teosta koskeva epäilys leviää kaikkeen tekemiseen ja olemiseen. Miten voin kirjoittaa kuvaukseeni olevani kuvataiteilija? Eihän minua löydä kuvataidematrikkelista tai enhän ole pitänyt näyttelyä kolmeen vuoteen! Mitä kertoo taiteilijasta, että hän on mies ja nelkyt ja risat, asuu Helsingissä. Missä ovat kuvataiteilijan teokset ja teot?

Juuri ensimmäisen työn valmistuminen aiheuttaa tyhjyyden ja epäilyn tunteen. Onko tämä kaikki sen arvoista, että tekemiseen käytetty aika on pois läheisiltä ja rakkaimmilta, into ja tarmo taiteilussa eikä palkkatyössä?

Kirjoitin blogini otsikkoon ”matka kohti luovuutta alkaa”. Enkö kuitenkaan saa itseäni vakuuttuneeksi, että matka on tärkeämpi kuin päämäärä? Miksi kukaan ei kommentoi kirjoituksiani? Ovatko ne liian henkilökohtaisia, että kukaan uskaltaisi niihin puuttua tai vain epäkiinnostavia.

Epäilykset joutavat vaarinkoriin. Kuvaukseen kirjoitin olevani taiteilija, koska uskon että hokemat, joita ihminen itselleen toistaa, toteutuvat aikanaan. Lakkaan siis hokemasta, että en ole tehnyt mitään tai tekeminen on keskinkertaista. Ensinnäkään se ei pidä paikkaansa: olen saanut jotain tehdyksi ja tuloskin on oman näköistä. Toiseksi taakse katsominen tässä mielessä on jonninjoutavaa ajan haaskausta. Matkalla katsotaan eteenpäin. Toki saan muistella menneitä, mutta se on toisesta oopperasta.

Puolivalmis työ oli kuivumassa keittiössä, kun sisko miehensä kanssa tulivat käväisemään eilen konsertin jälkeen. Olin ilahtunut Simon reaktiosta hänen nähdessään keittiön pöydällä kuivumassa olleen ”Vapauden”. – Toihan on vitun hieno, paljons sä pyydät siitä? Työn ei tarvitse tehdä vaikutusta jokaiseen ollakseen hyvä. Jos se tekee vaikutuksen yhteen ihmiseen, niin jotain siinä täytyy olla.

Ystäväni nimitti valmistumassa olevaa ja suunnitteilla olevia töitä aikakoneiksi. Se kuulostaa mukavalta. Aikakoneet ovat aina kiehtoneet ihmistä. Se olisi jopa hyvä nimi näyttelylle: aikakone liittyy yhtä lailla juuriteoksiin ja todella, – aikakoneisiin!

Heitän vaarin koriin epäilyksen, vielä kerran, varmuuden vuoksi.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luovuudenhoidon korit, Tänään ajattelin Avainsana(t): . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s