Esineen toinen elämä

Hämmästyttävää, miten vähän osia käkikellossa onkaan! Jo pienenä lapsena, kun olin tuskin oppinut kävelemään, ropelsin kaikkia mahdollisia tavaroita osiin ja rikki. Väänsin muun muuassa neljäkymmentä vuotta sitten Saloran radion asemavalitsimen yli niin, ettei pitkillä aalloilla enää voinut vaihtaa asemaa. Puolustuksekseni voin mainita, että samainen radio toimii edelleenkin Kivijärven mökillä ja vastaanottaa mainiosti ainakin Kymenlaakson radion, mitä vanhempani kuuntelevat.     

Minua ovat aina viehättäneet tarinat, joita kuljetetaan jonkin esineen avulla. Luen tällä hetkellä toista kertaa Annie Proulxin Vaarallista harmonikkaa. Siinä harmonikka kulkee omistajalta toiselle Euroopasta Amerikkaan. Sen omistajat joutuvat aina vaikeuksiin. Sunnuntaisin lounasaikaan seurasimme Välskärin kertomuksia radiokuunnelmana. Topeliuksen tarinassa oli sormus, jonka haltija sai mystisellä tavalla vallan käsiinsä. Onkohan Tolkien voinut lukea Topeliusta? Ainakin hän käsittääkseni ihaili Kalevalaa. Ehkä esineiden tarinoiden viehätys tulee tuolta lapsuuden kuuntelukokemuksista.      

Uuden elämän kokoomateoksessa saa nyt käkikello. Kaikki tarvikkeet, mitkä luettelin reseptipostauksessa  ovat nyt koossa. Teoksen työnimi oli ”Kultainen aika palaa aina takaisin”. Kiinnostavaa miten työn edetessä teos tuntuu heti saavan uusia tulkintoja ja merkityksiä, kun sitä rakentaa. Vaikka se ei ole lähellekään valmis! Virhearviointeja olen tehnyt jo pohjamateriaalin käsittelyssä: varoin kuin ruttoa käpälöimästä solumuovia siten että siihen tulisi kolhuja tai painaumia. Levy pysyikin suurin piirtein tasaisen sileänä, mutta juuri ne kohdat joihin kuitenkin oli tullut painaumia, näyttävät parhaimmilta! Tarkoitushan on esittää ajan kulua.      

Tehdessä mietin, miksi ihmeessä merkkipäiviä viettäville ihmisille lahjoitetaan usein kello. Eikö ikääntyminen ole muuten jo itsestään selvää, pitää vielä muistuttaa ajan kulusta ja elämän käymisestä vähiin lahjoittamalla iso seinäkello! Tässä on juuri avain uudelle merkitykselle teoksessa: käki on päässyt vapaaksi Sisyfoksen työstään kukkua aikaa, viisarit ovat lennähtäneet ties minne. Silti kello edelleen täyttää tehtäväänsä esittämällä ajan kulua, mutta ei enää täsmällisinä tunteina ja minuutteina. Vuoden 1988 kalenterin merkinnöistä taas huomasin, ettei tuo nuoruusaika vaikuta miltään kultaiselta ajalta. Päinvastoin pettymyksiä yliopistoon, ettei se tehnytkään autuaaksi; epäilyjä ja epävarmuutta. Sen vuoden kalenterin käyttäminen ei ainakaan ole paluuta kultaiseen aikaan. Olen jo mielessäni vaihtanut teoksen työnimeksi ”Vapautus ajan kahleista”.       

Starkin varastomyyjä sanoi arvokkaan vihjeen, että jos käyttää polymeerilevyä ”muuhun tarkoitukseen” niin täytyy ottaa huomioon, että liuottimet saavat sen haihtumaan olemattomiin, puff! Siksi pohjustan levyn varmuuden vuoksi lateksimaalilla, kun en ole täysin varma sisältääkö alkydimaali itsessään liuottavia ainesosia.        

Pohjustus lateksimaalilla ja ketjun upotus alustaan

Elma-tädin yksi lempilauluista oli sellainen uskonnollinen veisu, jossa laulettiin, etten ”päivääkään vaihtaisi pois”. Kerran joidenkin herätyspäivien aikana Tampereella siskon kanssa istuimme syömässä jossain ravintolassa, missä elämää nähnyt nainen rääkkyi ”en päivääkään vaihtaisi pois…” Muistelen ettemme vaihtaneet muuta kuin katseita, mutta luulen että molemmat ajattelimme sen laulun tuon naisen suusta pahimmaksi rienaukseksi.   

Nyt ajattelen hieman toisin. Tukevassa humalassa olleen naisen elämä ei varmaan ollut helpoimmasta päästä. Jos hän lauloi, ettei päiväänkään vaihtaisi pois, niin eikö se ole todellista Jumalan ja elämän ylistystä! Hartaan uskonnollisen ja kylällään suositun isotätimme oli kuitenkin helppo olla vaihtamatta päivääkään pois elämästään. No kyllä hänenkin elämässään varmaan oli ollut pettymyksiä ja vaikeuksia. Koskaan ei tiedä niin tarkkaan ja nopeat arviot osuvat usein harhaan.        

Tarvikkeita ja muutama työväline kokoomateokseen

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Reseptit Avainsana(t): , , , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s