Hempeliä hakemassa Lapinlahdelta

Vanhassa näyttelypäiväkirjassa pohdin, että oliko isäni nähnyt isoisäänsä Aapelia, kun isän perhe asui niin kaukana Ylä-Savosta. Nyt mökkiviikonloppuna helteessä ei jaksanut puuhailla kuin puuskittain kun ulkoilma oli paksua kuin liima, istuimme mielellämme viileässä mökkituvassa ja isä muisteli lehmänhakumatkaa vaarin kanssa Lapinlahdelta. 

Juuri sodan jälkeen Eino pappa oli ostanut nuoremmalta sisareltaan Elmalta lehmän, itäsuomenkarjaa olevan Hempelin. Aikaisemmin Rauhan kotitilalta Juntturista oli saatu lehmä nimeltään Pekuna ja lammas sen seuraksi. Nyt karjan koko kasvoi melkein kaksinkertaiseksi! Hempeliä hakemaan lähetettiin minun isäni Eero, joka silloin oli tuolloin pian kouluikäinen pojannaskali. Paluumatkalle Lapinlahdelta Inkeroisiin isä sai saattajaksi vaarin, isoisänsä Aapelin. 

Alkumatka Pällikkään kylältä Lapinlahden asemalle taitettiin jalan. Eero-pojan, Aapelin ja Hempelin mukana oli vielä kissa, jonka nimeä isä ei enää muista. Kahdenkymmenen kilometrin kävelytaipaleen jälkeen saattojoukko lehmineen sai levähtää aseman läheisessä maatalossa. Lepo jäi kyseenalaiseksi huviksi, kun poika pistettiin polkemaan heiniä, joita juuri sinä päivänä hangottiin latoon. 

Seuraavana iltana kymmenen maissa Hempeli, Aapeli-vaari ja isä kissan kanssa lastattiin tavarajunan vaunuun. Lehmälle otettiin heinää mukaan evääksi, miehillä oli omat eväänsä vaarin repussa. Tavaravaunun matka Lapinlahdelta Inkeroisiin kesti kaksi vuorokautta. Pieksämäen asemalla vaunu seisoi ratapihan taaimmaisessa nurkassa kuusi tuntia ennen kuin se saatiin selvitettyä jatkojunaan. Aapeli ehti hakea janoiselle eläimelle lisää vettä. 

Pitkän matkan aikana kuitenkin eväät uhkasivat loppua kesken. Kun nälkä oli pahin, isä ja vaari joivat Hempelin maitoa. Viimein kuitenkin vesikin loppui lehmältä ja he joutuivat juottamaan lopun maidon takaisin Hempelille. Alkumatka oli makoiltu pehmeästi Hempelin heinillä, mutta loppumatkasta lehmä oli syönyt heinänsä ja saattajat joutuivat nukkumaan tavaravaunun paljaalla lautalattialla. 

Uudella kotilaitumella Inkeroisten kylässä Hempeli osoittautui sisukkaaksi tulokkaaksi. Yhteislaitumella pieni itäsuomenkarjan nutipää puski ayshire karjan lehmät nurin! Ovelana savolaisena se vältti ayshirien sarvia, puski kellokasta kaulaan ja sai koko lauman johtajuuden itselleen. Viisikymmenluvun puolivälissä Inkeroisten Käpylän kylästä Pekunan ja Hempelin jälkeläiset sitten muuttivat omalle laitumelle Pikkusuolle raivatulle rintamamiestilalle. 

Aapeli oli kuulemma kova kalamies
Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Isien tarina Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

4 vastausta artikkeliin: Hempeliä hakemassa Lapinlahdelta

  1. Pirkko Anttonen sanoo:

    Lehmän hakumatka on mielenkiintoinen juttu. Siinä mainitaan tuttuja henkilöitä. Olen tutkinut sukua . Valkosten sukua etenkin, koska olemme samaa sukua. Elma ja minun mummo ovat toiset serkut keskenään. Olen tehnyt sukupuun myheritageen. Siellä kohtaavat Savolaiset, Valkoset ym.
    Aapeli Valkosen mökki on vielä paikallaan.

    • Kiitos! Isän ja kaikkien muiden kertomat tarinat menneestä elämästä ovat harvinaisia helmiä. Olimme vanhempieni kanssa juuri Valkosten sukujuhlassa ja sen jälkeen isänäidin sukulaisten luona. Siellä kuulin muutaman uuden kertomuksen. Jossain vaiheessa kehrään niistä postauksen.
      Perheessämme äitini tutkii sukua, jonkin verran myös isän sukujuuria. Aapelin mökin pihassa olen käynyt joskus lapsena. Mukava, että tätäkin kautta löytyy sukulaisia.

      • Pirkko Anttonen sanoo:

        En malttanut olla jatkamatta tätä juttua. Meidän yhteiset esivanhemmat ovat Anders Walkonen ja Maria Pellikka. Heidän poikansa David Walkonen johtaa sinun sukuun. Hänen sisarensa Anna Maria avioitui Sylvester Savolaisen kanssa. Heidän poikansa Tobias on minun isoukki. Hän avioitui Selma Tuovisen kanssa ja heidän tyttärensä Maria on minun mummo ja Elman ja Einon toinen serkku.

  2. Pirkko Anttonen sanoo:

    Aapeli oli todella kova kalamies. Keskimäisen järvessä on Aapelin valkama. On siis Aapelin venepaikka. Muistan tämän lapsuudestani.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s