Karvapäägalleria

Muutaman päivän lomalta palattuani olen miettinyt, mikä taiteen tekemisessä on minulle tärkeää. Edellisessä kirjoituksessa mainitsin, etten minä kuvataiteilijana tutki mitään. Ehkä riippuu sanavalinnoista onko tekeminen tutkimista, ajattelemista vai esittämistä. Tämänhetkinen ajatus on kuitenkin, että teen kertomusta omista juuristani. ”Juuret” pitikin olla sen edellisen näyttelyn nimi, jota ei koskaan syntynyt. Nimi lähti ensimmäisen näyttelyn koostetöistä, joissa olin käyttänyt juuria. Aika ja elämä ajoi juurinäyttelyn kuitenkin nurkkaan ja lopulta sen ohi. Ajatukset ovat jo muualla, vai ovatko?

Juuret punkevat esiin kirjoituksissa ja töissä; jokin niissä minua kiehtoo. En tiedä, onko niissä sellaisia yleisiä sukupolveni kokemuksia, että ne kiinnostaisivat muitakin. Teenkö kertomusta lähinnä itseäni varten? Ainakin tajusin, että en tosiaankaan tutki, vaan haluan kertoa tarinaa minun esi-isistäni. Siinä mielessä jo osa tämän blogin kirjoituksista kuuluu niiden teosten sarjaan, jotka ovat vasta tulemisen asteella. Samalla huomasin, että olen kirjoituksissa maininnut lähinnä äitini esi-isiä. Isän puolen suku on ollut hiljaista kansaa.

Isän vanhemmat asettuivat ennen sotaa Kymenlaaksoon, savolaisten Ameriikkaan. Rauha-mamma oli piikomassa samassa isossa Hohtin talossa, missä Eino pappa oli renkinä. Eino varmaan oli huomannut pian uutteran nuoren tytön, joka oli samoilta seuduilta kotoisin kun hän itse. Ehkä puheenparsi kuulosti tutulta, ei ollut vielä saanut kymenlaaksolaisia piirteitä. Isänisä oli lähtenyt Lapinlahdelta ja isänäiti Kangasniemeltä. Mamma oli kyllästynyt hoitamaan yhä suurenevaa sisaruslaumaansa, papan motiiveita voi vain arvuutella. Juhani Ahon Rautatien maisemista siirtyminen satojen kilometrien päähän etelään on varmasti ollut suurempi hyppäys uuteen maailmaan kuin oma lyhyt työrupeamani ulkomailla. Papan nuorempi veli seurasi perässä, tai ehkä siinä oli käynyt päinvastoin. En oikeastaan tiedä.

Minulla oli joskus seinällä kuvakooste esi-isien kuvista. Kutsuin sitä karvapäägalleriaksi. Skannasin tähän kaksi gallerian kuvaa, Rauhan ja Einon yhteiskuvan ja Einon isän, Aapelin kuvan. Mamma ja pappa on kuvattu Inkeroisissa, mutta Aapelin kuva on Iisalmessa otettu.

Aapeli oli kuulemma kova kalamies

 

Einon ja Rauhan vihkikuva 30-luvulta

”Juuri” -teos olisi eräänlainen kotialttari tai  karvapäägallerian paranneltu versio. Pohja on jo varattu, puutarhapöydän päivänvarjon jalan pakkauslaatikko. Rauha olisi varmaan iskenyt sen uuniin. Käytännöllisenä maatalon emäntänä hän uhkaili milloin minkäkin mielestään turhan esineen uuniin heittämistä: muun muassa isosiskoni risaiset farkut ja vanhan pölyisen teddykarhun. Osasimme kyllä pitää puoliamme! Farkkuja ei varmaan enää ole, mutta koala-karhu nimeltään Pusi on edelleen siskolla, vaikka se onkin kulunut aivan karvattomaksi.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Oma taide, Päiväkirja Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Karvapäägalleria

  1. Paluuviite: Suupuu | Tapani Valkonen

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s