Purnun jälkimainingeissa

Eilisestä käynnistä Purnun kesänäyttelyyn jäi vahvimmin mieleen savusaunan tuoksu, vanhat lukot ja kirstu museon kahvilassa. Noloa tunnustaa, että nuo vaikuttivat eniten, vaikka esillä oli toki kiinnostavia teoksia. Näyttelyn kuratoineen Elina Parjasen teoksissa oli paljon samaa kuin minun kokoomatöissä. Niin paljon ahdistusta en kuitenkaan halua minun töistä välittyvän. Teen kepeämpää taidetta.  

Kirstun kansi teki vaikutuksen sillä, että se oli vuodelta 1794, suunnilleen samoilta ajoilta kuin aiemmin lukemani Elimäen talonpoikaislevottomuudet. Tuon kirstun maalannut talonpoikainen taitaja oli todella elännyt sen ajan, ehkä kuullut huhujakin elimäkeläisten toimista. Esine on pysynyt käytössä reilut parisataa vuotta: alunperin se ehkä sisälsi myötäjäiset, nyt matkailuesitteitä. Sen maalannut mestari oli Ruotsin itäisen maakunnan kansalainen. Aikaperspektiivi oli se, mikä teki vaikutuksen.  

Taiteilijoiden tekstit näyttelyissä ”tutkin sitä ja tutkin tätä” tuntuvat usein teennäisiltä. Ne voisi säästää apuraha-anomuksiin. Toki uudet teokset, jotka ovat mielessäni, käsittelevät aikaa, ajan kulumista. Silti en sanoisi, että tutkin, sanotaan nyt vaikka, miten eri aikakäsityksiä voi visualisoida. Ehkä en vain ole sillä tasolla, että voin tutkia mitään. Kovan luokan ammattitaiteilijat voivat olla tutkijoita. Hyvä, että joku tutkii, kun yliopistotutkijat joutuvat nykyään enemmän hakemaan sponsorirahaa ja hallinnoimaan.  

Joitain Purnussa esillä olleita töitä yritin lähestyä Ciacomettin tapaan höpöttämällä, mitä niissä näkyy. Muistan, että aikoinaan Sara Hildenin museon Ciacometti -näyttelyn esitteestä luin, että kuvanveistäjällä oli sellainen tapa analysoida teoksia. Ehkä siten saakin enemmän irti töistä, etenkin jos ne tuntuvat käsittämättömiltä. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää, katsoa vain. Joskus jokin työ pulpahtaa esiin myöhemmin ajatuksissa.  

Yhden idean ainakin sain heti, Aimo Tukiaisen omista töistä. Karin minulle keräämistä pullonkorkeista olin ajatellut väkertää jonkinlaisen tornin. Olin hakenut mallia sille keskiajan rakennustaidetta käsittelevästä kirjasta, joka minulla sattuu olemaan. Mutta Purnun riihessä korkkitornin malli tuli vastaan!  

Korkkitornin huipun malli tuli vastaan Purnun riihessä!

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja, Päiväkirja Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s