Kajander-pappa teki viuluja, joita oli myynnissä Kouvolassa Tarkelan musiikkiliikkeessä. Viimeinen viulu, josta on tietoa, oli äitini serkulla. Irma mäjäytti kuitenkin suutuspäissään viulun veljensä päähän sillä seurauksella, että viulu särkyi korjauskelvottomaksi. Näin mummon äidinisän tekemiä viuluja ei jäänyt muistoksi meille jälkipolville.
Mummon kutomia mattoja sen sijaan riittää vielä kaikkien meidän lattioille, mökille ja ylijäämävarastoonkin. Tänään pesin yhtä lapsuudenkotini käytävämattoa. Ajattelin sitä parvekematoksi, mutta koska samanlaisia mattoja on kaksi, niin toisen voisi laittaakin kotona kesäkäytävämatoksi. Ennen piti olla kesämatot, talvimatot ja joulumatot erikseen. Nykyään on riittänyt yksi matto, kunhan on pitänyt sen puhtaana. Kesämatto voisi olla piristävä eikä sen tarvitse olla niin kuosissaan.
Meillä oli ja on edelleenkin matot muodikkaasti omatekoisia, hilloja ja säilykkeitä riittää pitkälti uuden vuoden yli. Pojasta polvi heikkenee eli minulla tuollaiset kädentaidot alkavat olla heikonlaiset, mutta voin onneksi iloita vielä vanhempien ja isovanhempien käsitöistä.
Tappu 