Kajander-papan viimeinen viulu

Kajander-pappa teki viuluja, joita oli myynnissä Kouvolassa Tarkelan musiikkiliikkeessä. Viimeinen viulu, josta on tietoa, oli äitini serkulla. Irma mäjäytti kuitenkin suutuspäissään viulun veljensä päähän sillä seurauksella, että viulu särkyi korjauskelvottomaksi. Näin mummon äidinisän tekemiä viuluja ei jäänyt muistoksi meille jälkipolville.

Mummon kutomia mattoja sen sijaan riittää vielä kaikkien meidän lattioille, mökille ja ylijäämävarastoonkin. Tänään pesin yhtä lapsuudenkotini käytävämattoa. Ajattelin sitä parvekematoksi, mutta koska samanlaisia mattoja on kaksi, niin toisen voisi laittaakin kotona kesäkäytävämatoksi. Ennen piti olla kesämatot, talvimatot ja joulumatot erikseen. Nykyään on riittänyt yksi matto, kunhan on pitänyt sen puhtaana. Kesämatto voisi olla piristävä eikä sen tarvitse olla niin kuosissaan.

Meillä oli ja on edelleenkin matot muodikkaasti omatekoisia, hilloja ja säilykkeitä riittää pitkälti uuden vuoden yli. Pojasta polvi heikkenee eli minulla tuollaiset kädentaidot alkavat olla heikonlaiset, mutta voin onneksi iloita vielä vanhempien ja isovanhempien käsitöistä.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s