Talonpoikaislevottomuuksista ITE-taiteeseen

Kesäkirjana Kimmo Katajalan tutkimus suomalaisista talonpoikaislevottomuuksista Ruotsin vallan aikana* on aika painava kirja, mutta pysyi järven rannalla auringosta nauttiessa hyppysissä tiiviimmin kuin kevyempi pokkari! Kun tutkimuksessa ”rikollisten” joukoissa vilahtelee kaukaisia esi-isiäkin, niin mielikuvitus laukkaa vähintään yhtä lennokkaasti kuin parasta dekkaria lukiessa.

Toivottavasti serkku ei pahastu ajatuksen lennosta omiin juuriin, vaikka hän esipuheessa kirjoittaakin, ettei Elimäen nostaminen tutkimuksessa tärkeäksi alueeksi johdu niinkään esi-isien kotipitäjästä kuin siitä, että 1700-luvun levottomuudet sijoittuivat nimenomaan niille seuduille. Joka tapauksessa ensimmäinen luku sai ajatukset liitämään taas Mustilan kartanon maille ja Elimäelle, josta äidinisä ja äiti ovat kotoisin.

Yhdeksi talonpoikien niskuroinnin päämieheksi 1770-luvulla oli nimetty Kasper Hilkkola Mustilan kartanon alaisesta Kesolan kylästä (s. 27). Kasper on isoäitini isän, Vihtorin, isän isoisän äidin isoisä. Sata vuotta sitten sosiaalinen kierto oli saavuttanut sen pisteen, että Vihtori hankki omistukseensa Sihvolan tilan, joka oli kuulunut Elimäen Villikkalan kartanon maihin. Äidinisän, Sulo –vaarin esi-isät eivät myöskään välttyneet vuoden 1773 levottomuuksia seuranneilta rankaisuilta. Tohtori Ekmarkin laatimasta luettelosta Elimäellä 1773 vangituista talonpojista löytyy muuan Johan Ersson Clemola, jolla tohtorin arvion mukaan ”on keuhkotauti, mutta ei ole vielä niin heikentynyt, ettei kestäisi lievempää raipparangaistusta”. Tämä huomio löytyi tutkimuksen väliin sujautetusta kirjeestä: Kimmon äidilleni lähettämästä otteesta tutkimusaineistostaan. Juhani Klemolan pojanpojanpojantytär Eeva-Liisa oli Sulo -vaarin isoäiti äitinsä puolelta.

Pari sataa vuotta sitten verotaakan alla nääntyvä talonpoika saattoi kapinoida jättämällä päivätyöt tekemättä. Perintäoikeudet olivat siirtyneet epäselvissä tai ainakin epäreiluissa olosuhteissa kartanoiden vapaaherroille, jotka saattoivat mielivaltaisesti määrätä veron määrän. Nykyään veronmaksajalla ei ole mahdollisuutta jättää verojaan maksamatta, vaikka haluaisikin esittää epäluottamuslauseen vallanpitäjille ja markkinavoimille. Pääministerin kihlaus purkaantui, mutta vallan lonkerot eivät purkaannu tavallista kansaa kuristamasta. Vedotaan kasvottomiin markkinavoimiin.

Talouden lainalaisuuksista puhutaan luonnonvoiman kaltaisena totuutena. Uskon, että tulevaisuuden ihmiset pitävät meidän käsityksiämme yhtä luonnottoman pimeinä kuin nykyään voi ajatella kuninkaan vallan oikeuden periytymisestä suoraan jumalalta. Parempia aikoja odotellessa on kuitenkin tehtävä työtä, maksettava veroja, kulutettava ja ostettava, jotta markkinatalous hengittäisi niskaan yhä lisää tuottavuuden vaatimuksiaan. Ainoa todellinen vaihtoehto on asettautuminen marginaaliin. Heittäytyminen oravanpyörästä ulos on piiloutumista metsäpirttiin.

Piilopirtti ei kuitenkaan ole suora vastaus vapauden kaipuuseen markkinavoimien aivopesusta. Vaikka jättäisi bonuskortit ja luottokortit käyttämättä tai facebookiin kirjautumatta, niin silti joku pääsee meidän kulutustottumuksistamme selville ja saa syötettyä yhä uusia tarpeita tuottavuuteen sidotun nykytalonpojan mieleen. Tuskin persujakaan äänestämällä tulevissa vaaleissa pääsee lähellekään esi-isien kapinahenkeä.

Näissä mietteissä luonnostelemani kultainen aika –teos alkaa pian näyttää ’pimeältä ajalta’. Mieluummin pysyn kuitenkin optimistina ja toivon, että katsomalla maailmaan omasta vinkkelistä avoimin silmin ainakin näkee sen avoimena kenttänä ja mahdollisuuksina erilaisiin olemisen tapoihin, jotka eivät tukahduta elämää ja luovuutta. Ehkä taiteessa marginaali on turvallisempi kuin valtavirta. Siellä voi välttyä tehokkuuden ja tuottavuuden vaatimuksilta.

Talonpoikaa 1700-luvulla vaadittiin tuottamaan kartanonherralle viljaa, voita, päreitä… – nykyihmistä vaaditaan tuottamaan ideoita markkinavoimien myllyyn. Itse luomalla tunnen sysääväni oman ajatuksen edes himpun verran liikkeelle, kapinakapulan kiertämään kädestä käteen.

*) Kimmo Katajala: Suomalainen kapina. Talonpoikaislevottomuudet ja poliittinen kulttuuri Suomessa Ruotsin ajalla n. 1050-1800. SKS – Helsinki 2002 (Historiallisia tutkimuksia 212).

Advertisements

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin Avainsana(t): , , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s