Itä kohtaa lännen

Helsingin Sanomien heinäkuun kuukausiliitteen juttu itä- ja länsi-Suomen ihmisten eriävästä geeniperimästä sai minut miettimään omia sukujuuriani ja geenejä. Isän vanhemmat tulivat Lapinlahdelta ja Kangasniemeltä ja asettuivat ennen sotaa savolaisten Ameriikkaan, Kymenlaaksoon. Äidin sukujuuret äitinsä puolelta juontavat Eteläpohjanmaalle ja isän puolelta Itäuusimaalle. Lännen ja idän raja siis kulkee minussa itsessäni.

Jotain artikkelin kaltaisia läntisten ja itäisten piirteiden eroja voi löytää omasta perheestään. Kun vaarilla eli äidinisällä, oli lumityöt tehty kuin nuolisuoraa käyttäen, niin nykyisin kun isäni tekee saman pihan työt, niin ratkaisut ovat paljon luovempia. Vaarin työkalut olivat spartalaisessa järjestyksessä, mitä ei nykyisin voi enää tunnistaa, kun vilaisee navetan vajaan.

Jos nuorempana näin sieluni silmin kesäpaikkamme pihan nurmikenttänä ja sievillä puutarhan istutuksilla koristettuna, niin nykyään silmä lepää luonnontilaisessa metsässä. Alkavatko itäsuomalaiset geenit jyllätä iän karttuessa? Lehtipuut tosin alkavat peittää järvinäkymää, mutta suojaavat samalla vieraiden katseilta. Jokainen puuhatkoon mökkitontillaan itäsuomalaisittain rauhassa mitä huvittaa. Isäni mielestä puut säilyvät parhaiten pystyssä tontilla. Sitä mukaa, kun polttopuita tarvitaan lisää, niitä voi kaataa. Maisemointimielessä hakkuu on turhaa luonnon haaskausta. Idän tai lännen piirteitä ei tarvitse nähdä asennevammana, vaan erilaisina filosofisina näkökantoina elämään yleensä.

Poikkeus vahvistaa säännön?

Entä sitten väitetty itäinen sosiaalisuus? Äiti hoitaa yllä suhteet isänkin sukulaisiin ja huolehtii kahvipöydässä keskustelun jatkuvasta pörinästä, jos puheenaiheena eivät ole traktorit tai moottorit. Miesten sosiaalinen rooli ainakin maatalon pojilla liittynee enemmän tekemiseen ja siihen liittyvään asiapohjaiseen tietojen vaihtoon. Vai montako kertaa olen kuullut puhelimen luurista isän suusta äidille tyypillistä avausfraasia, – ”Ei minul nyt mitää asiaa oikeestaa ollu, mut aattelin ny soittaa”.

Silloin kun mieleni tekee jurottaa, voin vedota länsisuomalaisiin geeneihini, jos taas jutustaa, niin kehua itäsuomalaisella perimälläni. Parasta kulttuurien ja geenien kokteilissa on, että mielentilan mukaan voi vihtoa tai vastoa, jos siltä tuntuu!

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s