Lohtuleivontaa

Lohtusyömistä tehokkaampaa on lohtuleivonta. Tosin se usein johtaa edellämainittuun ilmiöön, mutta leipoessa voi iskeä kädet turhautuneena taikinaan; sen kohotessa alkaa jo leppyä ja tuoreen pullantuoksun saavuttaessa nenän on jo toisissa tunnelmissa! Tänään tosin, niin kuin useimmiten minun keittiöni leivontalistalla, oli porkkanakakku. Se on ainoa kaakku, jonka reseptin osaan ulkoa… Tuoksun täyttäessä keittiön kodikkaat ajatuksetkin jälleen hyrähtävät käyntiin. Leipomisesta on kaikkia aisteja hivelevä tulos: tuoksu, ulkonäkö, maku, rakenne! No ainakin siinä tapauksessa jos kakku ei ole likilaskuinen tai karrelle poltettu.

Tämän päivän kakku sai purkaa työturhautumia, sitä matkatoimiston staccatotahtia, joka ei sovi lainkaan luonteelleni. Hetken saattaa itsetuntoa hivellä, kun asiakas laittaa sähköpostia, että ”hra X:n kohtalo on teidän käsissänne” (sic!). Jos sattuu kuitenkin tietämään, että matkasihteeri tarkoittaa sitä, että hänen johtajansa perheen toinen puoli joutuu ensimmäisen luokan makuuvaunuosaston sijaan tyytymään täydessä junassa toiseen luokkaan, niin ylevä tunnelma toimistossa hieman lässähtää. Raastoin siis riivinraudan hampaisiin hra X:n ja hänen perheensä sihteereineen ja mausteeksi nakkasin suolaa ja kanelia sekä pähkinää, – sekin hakkelukseksi pilkottuna. Jos kakusta ei tullut kitkerä, niin nautimme sen Juhannusaattona mukavassa seurassa.

Johtaja nukkuu varmasti yönsä rauhassa. On siis hyödytöntä raastaa mieltään ainakaan työajan ulkopuolella. Ystäväni sanoi lohdutukseksi, että jos on kovin kiire, niin kannattaa istahtaa paikallensa odottamaan että se menee ohi. Tämän viisauden kun muistaisi, niin työpaineet vähenisivät ja voisi keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin.

Olin päättänyt, etten kirjoita matkailutyöstä. Työ syö kuitenkin paljon energiaa, jota haluaisi käyttää muuhun tekemiseen. Kirjoittaminen on yksi tapa käsitellä ja pienentää työn merkitystä. Ja toisaalta, miksi sen merkitys pitäisi olla pieni? Onko blogin pitäminen taiteilijuuden luonnostelemista enemmän kuin taiteen tekemiseen valmistautumista? Matkalla luovuuteen ei kuitenkaan ole väliä millä tavalla tunnen raivaavani tilaa luovuudelle elämässä. Jos se onkin kirjoittamista ja kuvituskuvien photoshoppaamista blogiin tai vain verkkaista pohdintaa, niin se on yhtä merkityksellistä minulle kuin ”todellisten” artefaktien tuottaminen. Jos keksin luovan ratkaisun johtajan perheen matkaongelmiin, ja tunnen siitä tyydytystä, on se yhtä lailla luovuuden toteutumista minun elämässäni. Asioiden arvostus syntyy minun omassa päässäni.

PS. Porkkanakakku oli hyvää!

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Päiväkirja Avainsana(t): , , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s