Näkymätön mies on sokea

Linnankosken Lukion opettajat höystivät tunnit usein älykkään kuivalla huumorilla. Moni oppitunti oli ajankohtaisten ilmiöiden pohtimista. Parikymmentä vuotta sitten televisiossa pyörivät sarjan Näkymätön mies uusinnat. Kemian opettajamme Peter von Bagh pohti kerran, että näkymätön mies olisi sokea, koska ei ole mitään materiaa, mihin kuva maailmasta heijastuisi. Ajatus ei-niin-näkymättömän miehen näkymisestä leijuvina verkkokalvoina sai luokassa aikaan pienen naurunhörähdyksen.

Taiteilija tekee näkyväksi ajatuksiaan ja maailmankuvaansa. Hän ajattelee ja tuntee teoksillaan. Ne eivät heijasta todellisuutta tai ole sen kuva. Huomenna voin ajatella toisinkin, mutta ainakin tunnen, että jos ei ole mahdollisuutta materialisoida ajatuksiaan ja tunteitaan, niin silloin ne näivettyvät ja käpertyvät kasaan. Materialisoinnin voi käsittää laajasti.

Mietin koko ajan mikä postauksissani tuntuu menevän vinoon. Ne kuulostavat vieläkin jonkun kolumnistin kirjoituksilta. Kaikki mitä olen kirjoittanut, ovat sinänsä minua kiinnostavia aiheita. Näkökulma vain on väärä. Niistä puuttuu yhteys minun päivääni ja siihen mitä teen. Siinä epätodennäköisessä vaiheessa kun jotakuta tuntematonta henkilöä alkaisi kiinnostaa, mitä Tapani Valkonen milloin mistäkin aiheesta on tänään mieltä, lakkaisin kiinnostamasta itse itseäni!

Kiinnostavaa on, miten maailma heijastuu rajoittuneessa ymmärryksessäni. Miten se kääntyy kuviksi tai muiksi teoksiksi. Kääntyykö se? Eilen lupasin työpäiväkirjassa tehdä raanu -teoksen. Kiinnostava aihe olisi esimerkiksi seurata sen tekemisen etenemistä. Kun kohdistaa katseen tarpeeksi pieneen, niin huomaa yksityiskohtien kiinnostavuuden.

Pieneksi lohdutukseksi itselleni voin todeta, että olenhan näissä kuvituskuvissa jatkanut joitain ajatuksia kuvina. Tämä on sitä luovuuden herättelyä. Tänään seuraan yhden teoksen takkuista syntymistä, huomenna ehkä kokonaisen näyttelyn! Millaisia häkkyröitä pajani suoltaa; miten ne onnistuvat kuvaamaan ajatuksiani. Jäin kiinni, jos yllä kirjoittamani väite pitää paikkansa, niin oikea kysymys on ”mitä niillä kuvilla ajattelen”?

Sillä aikaa kun oma paja on tyhjä, kannattaa vilaista pietarilaisten taiteilijoiden design-uniikkituotteita. DeLa’Ruk festivaali.

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Tänään ajattelin. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s