Itse tehty elämä

Helsingin Sanomissa 18.5. oli 60-vuotisjuhlakirjoitus Erkki Pirtolasta. Hän on kerännyt materiaalia ite-taiteilijoista ympäri Suomea ja kuratoinut näyttelyitä, mm. tällä hetkellä Turussa Aboa Vetuksessa olevan ite-taiteen näyttelyn. Tuli mieleeni, että jos ite-taiteen tekijöiden teoksia kuratoi kuvataiteen ammattilainen, niin eivätkö ne silloin asetu osittain yleisesti hyväksytyn ja kanonisoidun taiteen kenttään. Turhaa saivartelua varmaankin; näiden ihmisten teoksia on saatu yleisön nähtäväksi ja nautittavaksi ja hyvä niin. Itse oppinut kansantaiteilija on siitä onnellisessa asemassa, että hänen ei tarvitse sopia valmiiseen muottiin. Taiteilijan elämän ei tarvitse miellyttää lehtiä tai muuta julkisuusmediaa: voi keskittyä omaan tekemiseensä.

Kirjoitus vetosi minuun, koska oma tekemiseni tuntuu sijoittuvan sille alueelle. Ite-taiteen nimen alkuperä ”itse tehty elämä”, ei aiemmin ollut aktiivisessa sanavarastossani. Itse tehty elämä kuulosta mukavalta. Isovanhempieni syntyessä koko elämä oli ”itse tehtyä”, he elivät osittaisen omavaraistalouden ja teollisen tuotannon murroskohdan. Sen jälkeen ihmisten elämänpiiri tuntuukin olleen jatkuvan muutoksen alla. Teollisesta yhteiskunnasta jälkiteolliseen tietoyhteiskuntaan. Siinä välissä on moni kädentaito karsiutunut pois. Ehkä jossain määrin nykyään ihmiset voivat jälleen luoda itse enemmän. Tuotteet eivät ole käyttöesineitä vaan kuvia, kuvasarjoja, videota ja tekstiä. Jostain syystä, jopa ammattikorkeakoulussa digitaalista kuvaviestintää opiskelleena, en miellä kuvataiteen tekemiseksi esimerkiksi tähän blogiin tekemiäni kuvituskuvia. Täytyypä tarkistaa omia stereotypioita taiteen tekemisestä…

Elimäen Mustilan Arboretumin aittakahvilassa oli vielä lapsuudessani isoäidin äidin tai jonkun muun esiäidin tekemä täkänä seinäkoristeena. Lapsena tuntui mystiseltä ihailla kaukaisen esi-isän kätten töitä viestinä jostain muinaisuudesta. Tunsin ylpeyttä katsellessani tuota työtä. Siihen aikaan kun täkänä oli tehty, sitä tuskin miellettiin taiteen tekemiseksi. Ehkä kuitenkin taiten tehdyksi käsityöksi. Kunnioitukseksi isoäideille olen suunnitellut askartelevani seuraavana suurempana työnä ”ryijyn” samoista aineista kuin ”Maa” teoksen neljän teoksen sarjassa. Ajattelen, että kun kirjaan aikomukseni tähän, sen toteuttaminen on lähempänä. Kirjaaminen kannustaa toimintaan. Siksi nimitän postauksen aiheeksi uuden ”luonnoslehtiön”. Koska töissä on paljon käsitteellisiä kysymyksiä, voi luonnoskin olla sanallisessa muodossa.

neljä elementtiä

Elementit näyttelyssä, etualalla "Ilma I" ja "Ilma II"

Mainokset

Tietoja luovuuttakohti

Olen 40 vuotias AMK Kuvataiteilija, venäjän kielen opettaja ja pian taas opiskelija. Blogissani kirjaan muistiin työprosessini vaiheita ja ajatuksia; haen pontta kuvataiteen parissa työskentelylle. Venäjä blogi käsittelee venäjän kieltä ja kulttuuria.
Kategoria(t): Luonnospäiväkirja Avainsana(t): , . Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s